maanantai 24. syyskuuta 2012

Isolla kädellä?

Jossain vaiheessa mulla oli tosi selkee visio siitä, minkälaisista vaatteista, kengistä, laukuista ja koruista tykkään. Oli jonkinlainen punanen lanka siitä, mitä etsii shoppaillessaan ja mikä sopii minkäkin kanssa yhteen. Nykyisin, ehkä pyöreesti tän kuluneen vuoden ajan, on ihan täysi mysteeri mitä haluan. Edelleen tykkään selkeistä linjoista ja pääasissa aika tylsistä ja perinteisistä värimaailmoista, välillä on kiva vähän räväyttää jollain hullulla värillä ja isolla korulla, mutta siihen sen jää. Ehkä mua alkaa lähestymään joku ensikeväässä häämöttävä 25-vuoden kriisi. Kaipaan vaihtelua, haluaisin taas näyttää omasta mielestäni hyvältä edes siinä määrin mitä joskus on kyennyt ajattelemaan. Edes se, että tykkäisi niistä vaatteista jotka on pukenut päälleen. Eihän se ole mitään elämää, että ulos lähtemisen suuri kulmakivi on se, ettei mikään vaate tunnu eikä näytä hyvältä. Byääh. Tämänkin ongelman juuret on varmaan jääneet jonnekkin kaukaiselle pururadalle lenkkeily"harrastuksen" unohtumisen myötä. Mutta ei se voi ihan kokonaan olla sitäkään. Olisikohan ratkaisuna niin sanottu isolla kädellä siivoaminen? Olisiko eettisesti niin hirvittävän kammottavaa heittää surutta roskiin kaikki aikansa eläneet t-paidat sun muut vaatekappaleet, jotka tajuaa ostaneensa joskus lukioaikoina. Siitä on kuitenkin jo tovi vierähtänyt, eikä ne kulahtaneet rievut enää toimi kuin ehkä jonain lattianpesurättinä.
Alan pahankerran muistuttaa niitä nukkavieruja kotirouvia, joista homomiehet tekee kuumiksia naisten lifestyle-ohjelmissa. Huh. Haluaisin yllättää itseni olemalla väärässä tässä kohtaa!

Ongelmaa lisää ehkä myös se, etten tuolla kaupoilla oikein tahdo nähdä metsää puilta. Tai en oo nyt varma onko toi edes oikee sanonta, mutta iskee akuutti sokeus kun pääsee putiikkiin. Eihän se ole yhtään mun tapaista?! En löydä mitään, harvoin edes mikään vaatekappale pääsee sovituskoppiin asti. Yksi ongelma lienee se, että mulla on hyvin tarkka visio siitä, mikä näyttää hyvältä ja millasella ihmisellä pitäis olla tietynlainen vaate. Tietenkään tää ei koske muita ihmisiä joita katselen salaa kadehtien, mutta auta armias jossei joku vaate näytä mun ei-niin-siron ihmisen päällä siltä miltä pitäisi niin on taas koko elämä hetken pielessä.

Mulla on intohimo vaatteisiin. Jostain syystä en vaan enää koe, että se intohimo välittyis mun itseni kautta. Mieluummin selaan netistä nättejä kuvia ja mietin, että minkähän niistä 2007 vuonna ostamistaan purkautuvista ja reikäsistä paidoista vetäis huomenna päällensä ennenkö lähtee töihin. Hyi mua! En tykkää!

Tämmösiä kuvia fiilistelin tänään Stockholm Streetstyle-blogista. Nättejä likkoja, joilla on punanen lanka mun mielestä hyvin hallussa. 







Onks kellään muulla yhtä vaikeeta elämää??

2 kommenttia:

  1. kädet ylös! pari asiaa tuli mieleeni tästä. Ei oo tietty väärin heittää kamaa meneen, älä roskiin heitä mutta UFFiin tai jonneki armeijaan. Jos jotain voi myydä, niin myy! Mää ainakin voisin tulla penkoon teikän vaatekaapin :) on sieltä aiemminki kaikkee löytyny. Sitte siellä on tilaa uusille, jos niitä löytää.

    Ja kaupoissa nyt on ihan helvetisti kaikkee epäsopivaa, sille ei oikeen voi mitään.. ehkä voisit mennä jonkun tyyliluotettavan kaverin kans joka valitsis sulle sovitettavia vaatteita, sellasia mitä se epäilee että vois sopia? koska sillain saa uutta näkökulmaa. vaihtoehtosesti menis sellaseen kauppaan jossa myyjällä on hyvä tyyli ja pyytäis sitä valitseen semmosia mitkä se epäilis että sun päällä vois olla jees. jossai hennesillä se ei ehkä käy ku siellä ei "tartte" palvella asiakkaita, mutta vaikka missä tahansa bestsellerin putiikissa (no just nää onlyt ja veromoodat) ne vaan räjähtää onnesta jos ne saa palvella ihmisiä. eikä sun tartte ostaa mitään! :) jos ahistaa niin sano vaan että laita varaukseen etkä ikinä hae, hehe!

    mullekin noi vaatehommat on ikuisuusongelma, harvoin mikää näyttää hyvälle omasta mielestä. sitte oonkin kangistunu tämmöseen melko tylsään farkku- tai flanellipaitalinjaan, pillipöksyihin ja vanseihin. Ja samat kuteet, oli sitte baarissa tai kaupassa käymässä tai töissä. hohhoijjaa.

    olis kivaa kun vois pitää sellasen vaatteiden vaihtotapahtuman kavereiden kesken? miks asun nyt täällä. sellanen ny heti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä mä oon noita UFFeja sun muita aatellu jos on jotain sen laatusta. Mutta aikalailla on nyt kyseessä sellaset rytkyt, joista ei oo edes sinne vietäväks. Mä yritin FB:ssä sitä myyntiä, mutta se osottautu hirveeks vaivaks. Ihmiset sopi innokkaana tapaamisia ja sitten rahtasin parin euron takia jotain lumppuja pitkin kyliä ja ostajat feidas. Meni maku siihen hommaan! Oon muutenki varmaan liian laiska ja epäkiinnostunut asiaan näin pitemmän päälle. Ja kun ei mulla oo sellasta uusinta uutta ollenkaan ni eihän niitä haluu erkkikää..

      Vaatekauppojen myyjät vähä ahistaa mua siitä syystä, etten oo lainkaan sinut oman kroppani kanssa. Kestäisin palvelua ehkä jossain isojen likkojen liikkeessä, niin ei tulis aina sitä tunnetta että tekis mieli huutaa katkerana siellä kopissa ku xs-missit tuo rytkyjä koppiin ja kysyy onko hyvä. Ja vähän kehuu, että sais parempaa palkkaa. Ei oo helppoo kyllä! :D

      Sekin on vähä hankalaa, kun kaikilla kavereilla on niin eri maku kun itellä. Tyyliä kyllä löytyy, mutta sitä on aina vähän vaikee sitten ettiä sitä mistä toinen tykkää, jos ite tykkää ihan eristä.

      Vaihtotapahtuma olis aivan mukava, vaikka jostain syystä sekin vetää mieltä maahan. Mutta ei ne kyllä yhtään hullumpia ole. Tälläkin hetkellä nimittäin teikäläisen huppari päällä, ihan puhkikuluneena kun oon nii paljo käyttäny. Vähän on myös höystetty jollain ruokatahralla. Avot!

      Poista