keskiviikko 23. helmikuuta 2011

Festariahdistus

Elämme sitä aikaa vuodesta, jolloin iskee jokaiseen lopputalveen kuuluva tauti: festariahdistus. Isoimmat festarit ovat pikkuhiljaa paljastaneet uudet nettisivunsa ja esiintyjiä alkaa tipahdella tasaseen tahtiin. Ja sitten alkaakin spekulaatio ja vaikeiden ratkaisujen tekeminen....

Tämän vuoden ykkösahdistus lienee perinteisin: serkun häät, jotka juhlitaan juuri sopivasti Ilosaarirock-viikonloppuna. Että kiitos vaan Sielun veljet comebackista ja tervetuloa uudelleen. Joensuun mukava tunnelmakin olisi toiminut hauskana mielialan kohottajana, mutta toki on aina vähän hauskempaa katsella kännisiä sukulaisia heinäkuun yössä ja miettiä, että millähän keikalla kaverit on.

Provinssirockissa ei oikeastaan ole mitään ihmeempää, paitsi nyt SOAD jonka näkeminen olisi ollut ajankohtaista joskus neljä vuotta sitten. Kai se pitää nostalgiapäissään mennä katsomaan. Tietenkin Pendulumia saattaa joutua bailaamaan ja viime vuonna DJ Shadow vakuutti Ilosaaressa siihen malliin, että ei sekään pahaa tekis. Vanhenemisen myötä on vaan vähän skeptiikkaa sään puolesta, joka ei viime vuosina ole pahemmin Provinssinkävijää suosinut (viime kesästä ei kyllä tietoa). Pää jäätyy ja sade madaltaa tunnelmaa.

Ja sitten tulee ihan oma lukunsa: Ruisrock asdafhghadasds... Ja juuri, kun sanomasta pääsin niin eiköhän siellä ole The National ja Fleet Foxes ensimmäisten kiinnitysten listalla komeilemassa. Ja taas jäätyy pää, v*tutuksesta. Ruissi se vaan pitää pintansa kesän pakkoreissujen listalla, vaikka joka vuosi sen kiroaa alimpaan rakoon. Ei auta. Tätä menoa on myös turvallista olettaa, että myös Ankkarockiin tulee taas jotain vaikeasti sivuutettavaa. Pitää nyt vaan toivoa, että Ruissi suosii päiväjaollisesti ja aikataulullisesti köyhää kuluttujaa ja voisi ilosin mielin tehdä päiväretken Ruissaloon, joka ei vaan toimi jouhevana festaripaikkana, kun kaikki Turun ja lähialueiden hipsterit ja lei-ihmiset tunkee sinne viettämään viikonloppuaan.

Onneksi kaiken tämän tuskailun jälkeen mieleeni muistui Hämeenlinnan lahja minulle: Ämyrock Ei paljoa tarvi ressata rahasta eikä tunnelmasta, kun meno on rento ja seura hyvää. Suistolle pääsee jatkoille ja yöksi voi hiipua vaikka aseman grillin eteen penkille.


-suvi

sunnuntai 20. helmikuuta 2011

New York

Oon kehittänyt itelleni käsittämättömän pakkomielteen New Yorkista. Asiaa ei helpota se, että imen kyseisen paikan magiaa itseeni romantisoitujen lasien läpi. Teinisarjoista, joissa sitä kuvataan maailman parhaana paikkana ja katsomalla jotain muotiviikkojen videopätkiä sieltä. Ja musiikissa NY:n pelkkä mainitseminen saa hengen salpautumaan. Eikä myöskään helpottavaa ollut se, että yksi parhaista ystävistäni otti uuden vuoden vastaan paikan päällä. Melko vakavissaan sovittiin Jannen kanssa, että aletaan keräämään rahaa matkaa varten, joka sijoittuisi mun koulun loppumiseen parin vuoden päähän, mutta eihän tilanne liian hyvältä näytä. Muutama penni on jo sitä ajatellen sukan varressa, mutta aika paljon tulee näyttämään realistista suuntaa kesän työllisyystilanne, jonka en usko totta puhuen olevan kovin kukkea. Saa nähdä! Onneksi pääsen parin viikon päästä Tukholmaan lievittämään tuskaani edes vähän.



-Suvi

lauantai 19. helmikuuta 2011

Moi!





Tältä näytän minä nyt ja myös asunto on vaihtunut. Vasta pari viikkoa asuttu uudessa osoitteessa Sannin kanssa, joten en pahemmin oo vielä sisustellu. Makasin sentään viikon siitä ajasta sängynpohjalla kipeenä. Oon viimepäivät viettänyt vihaten hyisiä pakkasia, mutta sitä en voi kieltää että aurinko tuo jo vähän hymyä huulille. Tykkään maata sängyssä ja tuijottaa taivaalle. Uudessa huoneessa se onnistuu hyvin. Olen myös tullut tulokseen, että teetä ei voi koskaan juoda liikaa.

-Suvi