maanantai 20. toukokuuta 2013

Lähihoitaja

Lauantaina otin varaslähdön valmistumisen juhlintaan ja kutsuin paikalle joukon rakkaita ihmisiä. Mieli oli iloinen koko päivän ja olo varsin helpottunut. Oli hassua saada onnitteluja; mä todella tein sen! 
(yksi hassu arviointikeskustelu jäljellä ja pari harjottelupäivää)







 Bongasin ylläolevan kuvan sunnuntaina instagrammista, likkojen onnitteluposeeraus < 3


Hymy ja nauru oli herkässä koko illan, mutta siis ihan käsistähän se riemu lähti viimeistään Klubilla, jossa oli Random Access Memoriessin julkkaribailut ja Vilma, joka oli todellaki vetäny kreisibailausballeriinat jalkaansa. Voi mitä tanssia!


Suitsutetaan vähän lisää! Sain aivan ihania lahjoja, voi että en ollu yhtään varautunut ja en osannut oikein edes reagoida, mutta KIITOS rakkaat!









Tänään kotimatkalla ryntäsin ostamaan kauan odottamani Nationalin uuden levyn. Tirautin heti ensisoitolla parit kyyneleet, koska hommassa oli melkoisesti taikaa. On ne iskussa. Kynä ei ole vapissut.



Kertaalleen vielä iso kiitos kaikille juhlijoille, en uskaltanu julkaista enempää kuvia ettei tule pahaa mieltä. Olette ihania!

lauantai 11. toukokuuta 2013

Meni jo

..., mutta löysin kivoja räpsyjä omasta kamerasta. Tuli nälkä.




Uus musiikki kiinnostaa tietty, Pimeyden Elämä kiinnostaa-kappale kiinnostaa kans. Jukkaässämäinen hyvämielinen meininki. Tykkään. 

Tän viikonlopun jutut:
- pakko feidaa HTDJ, vaikka juur eilen voitin vipin sinne (what)
- täytyis keksii joku pikkukiva äitienpäivälahja äitille ja mummuille
- pakottava pakko hankkii kutsut valmistujaisiin ja kaivaa sukulaisten osotteet kiven alta
- pakko pitää parvekkeen ovee auki, koska voi
- tekee mieli syödä jotain hyvää, byhyyy milloin taistelu läskimakkaraa vastaan loppuu
- laiskotuttaa



sunnuntai 5. toukokuuta 2013

How could that happen again?

Hanna järjesti eilen tyttöjen lanit. Toisin sanottuna ohjelmassa oli Suomi-Slovakia -matsin katselua, vanhaa Nintendoo, karaokee ja tajuttoman hyvää grillimättöä. Ainiin kasipallo- ja mustikkashotteja. Iltahan olis jatkunut vaikka minne asti, mutta kahden aikaan likat sai liikettä niveliin ja lähtivät baariin, ite hipsin kotiin ja simahdin äkkiä. Tänään en oo saanu aikaan muuta kuin jynssäsin lenkkareistani vappuiset ruskeat vauhtiraidat, jotka suolasin ittelleni pillimehuhenkisellä kaakaopurkilla. Hyväksi todetulla marseillensaippua-hammasharja -kombolla lähti jälleen ja taas kehtaa liikkua julkisilla paikoilla. Tämän lisäksi en oo juuri muuta tehnyt kuin katsonu Greyn kutoskautta ja uusimmat 2Broke Girlssit. Jotenkin tuo peitonalainen elämä tuntuu nyt parhaalta vaihtoehdolta. Ei huvita nää hommat!



Tsekkasin juuri meilistä, että näyttösuunnitelma meni kerrasta läpi, tosin opelta oli tullu melkein kymmenen kohdan lista, mihin kaipasi tarkennusta ja lisäystä. Kumminkin sen verran ilmeisesti pieniä juttuja ja luottoo löytyy, ettei pistänyt mua korjaamaan suunnitelmaa vaan kehotti osottamaan tän tietämyksen ja osaamisen sit näytössä ja arvioinnissa. I'm ok with this. Sen verran kieli poskella tuli suunnitelma kirjotettua, että ei voi muuta kuin huokasta helpotuksesta. Keskiviikkona se sit alkaa, meikän lähäriopintojen viimenen näyttö. Emmä suoraansanoen enää kauaa oiskaan jaksanut. Erilaista todistella jokasella solullaan osaamistaan, kuin olla oikeissa töissä. Arviointikeskusteluhiillostus ei edelleenkään miellytä ajatuksen tasolla. Onneksi siihen ei kuole.

Mä ymmärsin äskettäin yhden asian. Ollu sellanen fiilis, että jotain puuttuu. Tähdet ollu vähä poissa raiteeltaan. Sitten sen keksin; oon laiminlyönyt elämäni naista vaikka kuinka pitkään. Loppuillan aion kuunnella ainoastaan PJ Harveyn musiikkia ja kieltäytyä todellisuudelta. EDIT: No oke vähä Cat Powerii kans.

Mutta hei, ensiviikosta tulee reipas! Oon päättäny nyt unohtaa kaikki ärsyttävät asiat ja keskittyä siihen mikä tekee mut iloseks, eikä niinkään turhautuneeks. Jep.

lauantai 4. toukokuuta 2013

Kreisivappu 2013.

Sateista ja tuulista, ikävää kerrassaan. Pysyttiin visusti sisätiloissa. Mutta muutaman likan illanvietostahan kehkeityi vallan juhlat, kun saatiin talo täyteen poikia. Ai että, kyllä oli ainakin mulla älyttömän kiva ilta.



Kehnosta ilmasta huolimatta asunto suorastaan kylpi valossa - vai lieneekö tunnelmallisten otosten syynä Matildan pokkari, johon rakastuin heti. Pakko hommata joku sen tyyppinen ennen matkaa.

Kuikka ja Matilda oli ostaneet arktista elyseetä. Oli mun mielestä aika miellyttävän makuista, tarvii kokeilla joskus uudemman kerran.





Auringon laskiessa itse kunkin valtas jonkinlainen hurmos ja oli yllättäen yhdet parhaimmista biletyksistä pitkään aikaan. Ai että.




Yöllä kipitettiin Klubille, HTDJ tietty. Oli iha sairaan kreisin hullun kovat jortsut. VÄHINTÄÄ! Loppuyöstä oon näemmä todennut, että todellisia fiiliksiä voi ilmasta enää vain lordimerkein. Got to love myself.




Vapunpäivänä kateltiin partsilta kulkuetta ja naurettiin väsyneinä teekkarien hullutuksille. Tänäkin vuonna naapuritalon katolla tapahtui, sydän syrjällään seurattiin tilanteen etenemistä, loppu hyvin kaikki hyvin.
Sanni oli reipas ja paistoi koko porukalle vohveleita, liian hyvää. Munkkeja syötiin illalliseksi ja naurettiin edellisillan kuville.
Kiitos rakkaat!

torstai 2. toukokuuta 2013

By friday life has killed me.

Siskon toiveesta mää palaan linjoille pikkusen tauon jälkeen. Aattelin, etten oo tehny pariin kuukauteen oikein mitään, joten jouduin kaiveleen puhelimesta vähän kuvia ja muisteleen niiden perusteella missä oon viilettänyt.




Harjottelussa on tullu painettua niskalimassa, onneks osittain palkallisena. Ajoittain todella rankkaa työtä, miettii mihin sitä on päänsä pistänyt kun löytää peukalot keskeltä kämmeniään. Päivittäin sitä vaan oppii ja viisastuu. Vielä musta tulee hyvän sijaan tosi hyvä. Alkuviikosta palautin vihoviimeisen näyttösuunnitelman, feels good. TJ 17.


 Mäh. Alko tääki rupeama taas. Ei inspaa. Ainoo, mikä innostaa oli semmone hieno taulukko, joka antoi ymmärtää että tästä keväästä tulee triljoona kertaa helpompi ku edellisestä. Katotaan. Nokka syhyää.



Hyvästit katupölylle ja likasille ikkunoille.



Kävin erityisen reippaan siivoussuununtain iltana Tupun luona kylässä ja hemmottelin meitä Starbucks-suklaamokkakahvilla. Kyllä, se oli jopa ihan hyvää. Opettelen, opettelen! Kotiinlähtiessä olin masentunut omaan ulkomuotooni erään kotimaisen laaturealityn vuoksi, joten päätin näemmä ikuistaa kourani jonka kylmän kosketuksen ovat tuta saaneet toiset teistä.


Pitkästä aikaa oli ihana käydä Sannin luona, jonka kotia en koskaan voi hypettää liiaksi. Mun sielun sopukoista kuuluu tyytyväistä hykertelyä siellä ollessani. Oli myös mukavaa nähdä saman katon alla kaikkia ihania likkoja ja yöllä lähtee humputtaan Klubille.


Tosi pitkään (kolmisen vuotta) oon yrittäny ostaa kettureppua aka kommunistikyttyrää, mutta se on aina vaan jäänyt. Olen useemman kerran myös seisoskellyt reppuhyllyllä, mutten koskaan osannut päättää väriä. Päädyin nyt sitten hetken mielijohteesta beach pink-väriseen reppuun ja se on kyllä aika vekkuli. Ostin myös kaikenlaista muuta tyttöjenväristä Prismasta, kun oli vähän alehommat. Kynsilakat osottautu muuten aivan nappivalinnoiksi.


Samana päivänä soitti Sanni ovikelloa ja kiikutti tänne mun kiusaksi pussillisen herkkuja. Oon tässä yrittäny olla vähän dieetillä ja nämä tuliaiset ei ainakaan helpottaneet kolmen ekan dieettipäivän aikana syntyneitä suklaaniksoja. Mutta kyllä se kummasti piristi kun tuo viipperä kävi piipahtamassa.
Huomaa kristillinen tasajako...




Viime viikonloppuna lähdin oikuttelujeni jälkeen ilosin hypefiiliksin Helsinkiin Jennien kaljanjuomisjuhlaan. Sain kuulla huhun, että sillä vaaleetukkasella onkin synttärit ni kukkia sitten piti saada. Nättejä mielestäni. Jennien kotihan oli siis ihana, kuten arvata saatoin ja ku edellispäivänä olin katellu kissojen zen-videoita nii mua ei Ampu ees pelottanu vaan jopa vähä hivelin sitä mitä se ny anto sit koskee. Yllättäen Ampun maha oli kohtaamishetkellä paljo pahemmin ruikulilla ku omani. Harmi toisaalta hänen puolestaan.



Sailan kanssa hipsittiin Jennilästä Kutoselle jortsuille. HTDJ oli yllärinä siellä, joten niitä on ny tullu kolmet tässä iha pienen ajan sisään. (Vappubailuista pian lisää.) Vallilan aamu otti mut aika suosiollisena vastaan, vaikka olin vahingossa mennyt pötköttään täydessä tällingissä. Ennen kotiolähtöä kävin vielä Jennilässä nauramassa itselleni ja muille ryytyneille, kunnes lähdin kotiin ratikkasekoilun ja pendolinohäpeilyn värittäessä iltapäivääni.


Mullahan on ollu kivaa!