maanantai 25. helmikuuta 2013

Pikavisiitti pankkiin.

Ensimmäinen virallinen talvilomapäivä ja heräsin jo seittemän aikaan aamulla, johtuen varmaan siitä että olin vaakatasossa melkein koko sunnuntain ja innostuin katsomaan Greyn Anatomiaa alusta. Oon fiiliksissä. Noh, siinä sitten kasilta heti soitin hammashoitoaikaa ja heti neljännelläkymmenennellä kerralla pääsin jonoon saakka. Ihmeekseni sain ajan jo huomiselle suuhygienistille ja todella toivon, että se saa jotain muutoksia aikaan tähän mun aika surkeaan tilanteeseeni. Ajanvarauksesta reipastuneena päätin mennä suihkuun ja tehdä hyvää aamupalaa sekä nauttia Seattle Gracen kiemuroista.





Tein tossa pari viikkoo sitten itelleni tollasen todella masentavan to do-listin, se tuijottaa mua tylynä tossa näytön vieressä kokoajan. Ei pääse unohtumaan mitä pitäis tehdä.. No ilokseni oon saanut vetää siihen jo muutaman viivan, tänään pankkiasioinnin ja näyttöön ilmottautumisen kohdat sai viivata, tuntui erittäin hyvältä. Asia kerrallaan nääs!

No matkaan sitten lähdinkin jo hyvissä ajoin, harmikseni unohdin taas kuulokkeet kotio niin sai sitten ilahduttaa itseään puoli tuntia kuuntelemalla kun vauva itki ja joku randomnainen arvosteli lapsilleen sen vauvan äitiä. Teki mieli sanoo pari valittua, mutta nenillehän siinä olis vaan saanut. Uppouduin syvälle Candy crashin pauloihin, enkä vieläkään päässyt tota viikon verran jauhamaani kenttää läpi, hö.




Ilmahan oli ekaa kertaa sitten marraskuun kuin morsian, joten oli pakko napata muutama kuva matkalla mummun ja papan luokse. Tässä heti kärkeen tämmönen tunneli, jonka alta on tullu suhattua tuhannet kerrat nuorena likkana. Heh, huomasin vasta kun laitoin kuvat koneelle, että joku humoristi on käyny hieromassa lunta ton lasinpuhaltajan munaskuihin. Voi poloa.






Mummu tarjos mulle hernekeittoo ja limppua ja maitoo ja söin mahan pömpölleen. Tähyiltiin myös lintuja ja katteltiin kun lumet putoilee katolta. Vähän oli myös surua, kun yksi ystävä oli poistunut joukosta sitten viime näkemän. Se kyllä muakin vähän pistää surulliseksi. Terveisiä Linssiltä sinne jonnekki. :)


Iskä tuli sitten hakemaan mua pankkiin heti, kun töistä pääsi. Sen tarvi olla mukana siellä, kun tää oli mutkikkaampi homma. No hyvinhän se sitten suju, nimee kirjoteltii papereihin ja jäätelöö ostettiin. Äitiltä olin saanu Tuulianpäivälahjaksi käsirasvaa. Hauska homma. Iskälle posti oli tuonut kolmet pokat sovitukseen, ja mäkin halusin testata yhdet. Noi lähti sitten heti tilaukseen. Aika kiva veto iskältä!



Iskä lähti hiihtään ja mä pötkötin hetken ja tuijottelin makkarin valaisinta. Sitten päädyin selailemaan vanhoja valokuva-albumeja ja päätinki ilahduttaa teitä muutamalla kuvalla itestäni, tietty.



Tunnin päästä alkaa totta kai Iholla ja sitten on taas kaikki aistit täysiä kiinni siinä touhussa. Ennen sitä otan vielä jotain iltapalaa ja alan keksiin toivomuslistaa, että mitä kaikkia taikoja aion toivoo siltä hammashygienistilta huomenna. Sellanen oli nyt tää päivä. Ihana aurinko, tuu huomenna takas!


tiistai 12. helmikuuta 2013

Laskiainen

Oon tässä pari viikkoa miettiny, että mistäs sitä nyt sitte oikein alkais kirjotteleen. On vähä sellanen tyhjä arpa tää meikäläisen arki. Harjottelua ja lusmuilua pääasiassa, noo tein mää sentään eilen ravitsevaa munakasta uunissa, mummun innoittamana. Ei siitä kyllä tullu läheskään yhtä hyvää ku mummun tekemästä, se on vaan se luonnon vakio. Mää oon vähän surkeena, jos mun lapsenlapset joskus tulee tekeen paljo huonompaa kun mää. Aika sama sitte mennä vaikka mäkkiin vetään huttua. No eletään niiden puolesta toivossa, että mä vielä kehityn!


Pääkohdat tässä alkaneessa vuodessa on kyllä olleet:
Syöminen. Mää oon syöny kalaakin. (Avokadohommat on kyllä vähä jääneet..)
Sailan uudistuneen vessan tuparit, joista tuli tyttöjenjuhlat, koska poikia ei kiindenny.
Hirvee matkastressi, kun en saa asioita hoidettua ja oon ihan tunnontuskissani. 
Oon nähny kokoillan elokuvan verran pelottavia, ahdistavia, outoja, hassuja, hupaisia ja hauskoja unia. Ja sitte joo, no määhän oon täysin koukussa; tänäänkin klo 22 päivä taas kruunautuu, kun Iholla tulee.
Saan tehdä harjottelua palkallisena kaks päivää viikossa maaliskuun puolesta välistä eteenpäin, upeeta.


Hyvää tässä alkuvuodessa on ollu mun mielestä, se ettei oo sellasia wihapakkasia. Ollaan nimittäin oltu paaaaljon ulkopuuhissa harjottelussa. Pari viikkoa heti alkuunsa hiihdettiin päivittäin ja oli hauska seurata muksujen kehitystä, ne on siitä jänniä tyyppejä, kun ne lähtee monet ihan nollasta ja viikon päästä ne sivakoi jo meneen ja loukkaantuu jos yrittää neuvoo. Hölmöltä se kyllä tuntuukin lähtee neuvoon, kun itse seisoo reittä myöten hangessa kuomat jossain siellä kasan alla solmussa. Tietty myös ihan hauskaa, kun muuten umpisurkeena traditioiden ja päivämäärin muistajana pysyy hyvin kärryillä kun lapsille tarvii järjestää kaikenlaista teemaan kuuluvaa aktiviteettia. Työnkuvaan on kuulunut muun muassa ystävänpäiväkortin askartelua ja tarhan pulkkiin laitettiin urakalla uusia naruja, että saadaan hommat käyntiin. Siitä päästäänkin tähän päivään: oltiin pulkkamäessä ja laskemisen jälkeen oli kivaa kattoo kun muksut söi pulkassa kyrsää tyytyväisinä. Lounaalla oli toinen huvittava hetki, kun yritettiin saada 15 3-5vuotiasta tajuamaan, että jos on syöny yhden kokonaisen laskiaispullan niin se vastaa samaa asiaa kuin jos on syönyt kaksi puolikasta. Että voi tuntee ittensä välillä huonoks selittäjäks kun ne kattoo sua sellasella "mitä sää ny selität"-ilmeellä epäluulosena.


Ihan hyvät fiilikset kaikenkaikkiaan. Vähän sellanen kauhuisa olo, pelottaa että joku juttu kusee vielä. Vähäsen liikaa paineita nyt kasattu tähän kevääseen. Kai siitä osa on ihan itseaiheutettuakin. Kaikki on mennyt tähän asti hyvin, vielä pitäis jaksaa ponnistella muutamaan otteeseen. Huomiselle jättäminen ei oikein nyt oo se juttu. Huomenna menen ostamaan lisää c-vitamiinia.