tiistai 3. kesäkuuta 2014

Lana Del Rey

Ajattelin tänään postailla muutamat kuvat loman alkuvaiheilta, mutta jostain käsittämättömästä syystä muistikorttini on hajonnut yön aikana. Suututtaa aika paljon, kun kaikki laitteet leviää, mutta minkäs teet. Kerrompa vaikka sitten siitä, kuinka lähtemättömän vaikutuksen Lana Del Rey on tehnyt muhun.

Paljon on asioita, joita toisissa kadehtii. Olisi mielellään hoikempi ja kauniimpi ja vaikka urheilullisempi. Taitaisi lyömättömän pukeutumisen, osaisi laittaa ihania ruokia intuition varassa ja olisi kaiken päälle älykkäämpi. Iän myötä olen huomannut, että kaikista näistä piirteistä, joita muilla usein tuntuu olevan enemmän kuin itselläni, pitkällä juoksulla olisin kuitenkin ihan minä vaan. Tuskin se onnea toisi, vaikka pääsisikin toisen nahkoihin.
MUTTA. Poikkeus vahvistaa säännön, sanotaan. Jos olisi mahdollista haluiaisin hetken aikaa elää Lana Del Reyn elämää. Mieluiten sellaista julkisuuskuvan mukaista romantisoitua ja kiillotettua. Vaikea selittää sitä tunnetilojen pyörremyrskyä, jonka kyseinen nainen saa mussa aikaan. Ihailen häntä aidosti ja kadehdin sitä mysteerin verhoa, jonka kyseinen henkilö on onnistunut päälleen vetämään. Lana herättää myös vahvaa seikkailun ja vapaudenkaipuuta, joka kulminoitui Ride-videon ensinäkemään jolloin itkin noin tunnin täysin lohduttomasti.

Lanan hahmossa on jotain niin itsevarmaa (samaan aikaan se on eksyksissä kuin bambi ajotiellä, eikä tiedä mihin suuntaan ampaisee seuraavaksi), aitoa, yllytyshullua, rohkeaa, kokeilunahluista ja vapauttavaa. Ulkoista ja sisäistä kauneutta. Ja sitten se mysteeri todellisuudesta. Itsehän olen täysi vastakohta; hölötän liikaa, en osaa pitää henkilökohtaisia asioitani omana tietonani (jälkeenpäin tätä on saanut katua useamman kerran) ja muutenkin olen aika epäcool. Usein mietin, what's holding me back? Onneksi välillä voi muutamaks minuutiks unohtaa todellisuuden ja olla Lana-maailmassa evakossa itseään. Etenkin silloin kun todellisuus oikein tympäsee.