maanantai 29. maaliskuuta 2010

kesä tuli niin mekin

Viikonloppuumme kuului pääasiassa vilinää ja vilskettä. Saila saapui perjantai-iltana Helsingistä ja arvoimme lähtöä Lapkon keikalle. Lopulta jätimme väliin, mikä osottautui hyväksi valinnaksi nimittäin lauantain Earth Hour sekä kesäaikaan siirtyminen todella ottivat veronsa.



Näytimme vielä ennen lähtöä hyvin viehkeiltä. Meillä oli siis kahdet juhlat edessä, kaveripariskunnan tuparit ja kotibileet teemalla kesä tulee. Oli aika kivaa tutkia puoliksi unohtuneita kesäsempiä vaatteita, jotka on ollu tosi piilossa viimekuukaudet. Harmikseni sain todeta, että on tullut taas hankittua tota vararavintoa hieman enemmän kuin olisi tarvinnut. No onneksi tässä on tiukka kuuri menossa, että ehkä sujahtelen niihin hiukka kireiksi käyneisiin vaatteisiin taas kun helteet tulevat.

Kesäinen tunnelma yllätti ainakin allerkirjoittaneen. Alkumaljat olivat sokerireunaisia ja sinisiä ja tarjolla oli ihanaa ananasta ja vesimeloonia ja hetken aikaa keskellä karua kevättä sai nauttia tropiikista. Aivan mahtavat juhlat. Kiitos järjestäjille!

Illan kuvasato oli laaja ja sitäkin mairittelevampi. Tässä parhaimmistoa (pahimmistoa?).
ps. huom meikän mahtavat flamingo-korvikset






Suvi

perjantai 26. maaliskuuta 2010

Tuttu tilanne

Pitkän jonotuksen jälkeen valot häikäisevät silmiäsi ja peiliin katsoessasi näet jokaisen ihohuokosen kasvoissasi. Kainalosi kostuvat ja takkiasi avatessa haistat deodoranttisi pettäneen, jälleen. Jatkat riisumista, pois neule, pois mekko ja toppi. Pois rintsikat. Peilistä tuijottaa takaisin jokin valkoista norppaa muistuttava otus riippuvine ketunnokkineen.
Alusvaatteiden ostaminen on hyvin epämiellyttävä kokemus, edelleen kaikkien vuosien jälkeen. Kun vihdoin olet saanut kerättyä itsesi, suunnannut keskikaupungin liikkeisiin ja kahlannut rekkien välissä etsien mieltymystesi mukaisia kangaskappaleita, kohtaat jälleen sovituskopissa lymyävät traumat. Sovituskopissa on nihkeää, happi on kadonnut mystisesti koko osastolta eikä yksikään vaate tunnu sopivalta. Puet vanhat ja nyt hyvin kuluneen oloiset vaatteet yllesi, nostat sovitetut rintaliivit rekkiin miten sattuu henkilökunnan huoleksi ja poistut nopeasti paikalta.

Kuulun itse hyvin vahvasti edellä kuvaillun käyttäytymistavan tahattomiin kannattajiin. Harvassa ovat he, jotka eivät kuulu. Muistan kuin eilisen päivän kuinka äitini opetti kuinka kokotaulukkoa tulee lukea, miltä sopivien liivien kuuluu tuntua ja muut tärkeät seikat ensimmäisiä liivejä ostaessa. Hän ei osannut kertoa miten tuntea itsensä rennoksi sovitustilanteessa, ei osannut kertoa opastava myyjäkään. Vanha ahdistus siirtyi sukupolvelta toiselle. Äitini nimittäin vannoo yhden merkin ja mallin nimeen ja ostaa uudet liivit aina uuden värisävyn tullessa markkinoille. Sama ei kuitenkaan toimi itsellä painonvaihteluiden näkyessä ensiksi aina kuppikoossa, valitettavasti. Pitäisikö vain vapauttaa itsensä ja antaa roikkua?

Tilanne kohdallani ei onneksi ole näin hankala todellisuudessa. Tovin väännettyäni kättä ensimmäisetä aiheesta josta uskaltaisin kirjoittaa törmäsin vain vanhaan traumaani. Olenhan omasta mielestäni ainakin melko hyvä valittaja, joten tartuin tuumasta toimeen. Sotaretkeni keskikaupungin liikkeisiin tuotti seuraavaa tulosta:

kuvat: KappAhl

ps. Vuosia sitten eräs ystäväni lähtiessään riehumaan festareilla odottamalleen keikalle riisui mokomat pihdit yltään todeten "Ota noi, ne tulee kuitenkin vaan hikisiksi". Kadehdin häntä vieläkin.

Kirjeitä.

Kuinkahan moni suomalainen on nykyään kirjeenvaihdossa?
Päätimme aloittaa erään ystäväni kanssa kirjeenvaihdon muutama viikko sitten, vaikka olemmekin lähes päivittäin yhteydessä. Kuinka kivaa olikaan saada konkreettinen kirje sähköpostin, mesekeskustelun tai työnlomassa kirjotetun tekstarin sijaan. Oikeeta postia! Huomasin myös olevani melko liekeissä, kun kirjotin vastausta. Etanapostissa on tietynlaista fiilistä, jota on hyvin vaikee tavottaa reaaliaikasella yhteydenpidolla. Suosittelen kokeilemaan.


Postissa sanoin myyjätädille, että haluaisin jotain kivoja postimerkkejä ja oli hauskaa kuinka innoissaan se sitten esitteli koko Postin valikoiman. Oli maalaisromantiikkaa ja rokkia (Yö, Popeda yms...) ja tietty Muumeja.. Kaikkee löyty, mutta päädyin kuitenkin tollasiin viime keväänä julkaistuihin, joissa on mm. Minna Parikan kengät. En melkein raaskinut laittaa merkkiä kuoreen, kun tuo on niin hieno.

Vastauskirjettä on muuten tosi tuskaista odottaa!

Suvi

keskiviikko 24. maaliskuuta 2010

Hyvä kevät!

Auringonpaisteen ja kaiken muunkin ihanan keväisen kunniaksi tämä blogi nousee tänään tuhkasta. Meininki on kahta pientä seikkaa lukuunottamatta sama kuin ennenkin; yhden kirjoittajan sijasta saatte nyt seurata kahden ässän eli Suvin ja Sannin elämää ja siihen liittyviä lieveilmiöitä. Toisekseen ainakin henkilökohtaisesti pyrin hieman aiempaa enemmän lukijaystävälliseen päivitystahtiin.



Oon ollu hieman kipeenä tässä viime päivinä, eikä edustus oo ollu se ykkösasia, kun oon saanut kuluttaa terveyskeskuksen odotustilan penkkejä. Laboratoriossakin kävin, mutta ei tuloksissa näkynyt mitään. Oli kuulemma erittäin hyvät lukemat. Menny aika uskomattomaks arvailuks tuo touhu. Sieltä arvotaan keuhkoputkentulehdusta, viruksia ja allergioita ihan niinku ois jossain RAY:n pelissä. Toivottavasti tää köhä tästä heltiää, niin vois alkaa nauttimaan ihanasta ulkoilmasta vähän laajamittasemmin.
Eikö oo muuten siisti permanentti meikällä? Noh, pakko heti myöntää, että oikeasti en oo toteuttanut tätä takavuosien haavettani, vaan kyse on hiusteni temppuilevasta luonteesta tässä tapauksessa.

Väriä kasvoille ja puihin odotellen,
Suvi.