tiistai 20. marraskuuta 2012

Mulla ei nyt ihan oikeesti oo aikaa

.... se on pakko myöntää itselle ja suorittaa ryhdistäytyminen! Pulp ja Joy Division auttaa. Huomenna varhaiskasvatuksen tentti ja opettajat puhaltaa niskaan tehtävien palautuksista. Mä oon hädintuskin alussa missään asiassa. Palataan ensi viikolla asiaan.


tiistai 13. marraskuuta 2012

Marrrrraskuun puolikas.

Instainstabujaaa. Tavallista arkee, lenkkiä, työharjottelua, koulua, vaikeita aamuja, herkkuja, krebausta ja isänpäivänviettoo. Niitä on mahtunu viimeseen pariin viikkoon.


1 & 4. Napattu aamulenkiltä eri päivinä. Kaupunki on aika rauhallinen vielä siinä ennen seiskaa, mitä nyt pari muutakin onnetonta kuluttaa lenkkariensa pohjia. 2. Eksyin tutulle uimarannalle sunnuntaiaamuna, reissusta kirjottelinkin jo aiemmin. 3. Jäätävät aamuturvotukset on nyt muotia täälläpäin. Myöskin jäätävät aamukampaukset.


1. & 4. taas jonkunnäkösiltä aamurääkeiltä napattu Sportstrackeriin myöhemmin fiilisteltäviks. Siinä on Tampellan komee valokyltti sekä Kalevan kirkko ehkä kauneimmillaan mitä vaan voi olla.. 2. Meikä tulossa tai menossa, hississä jep. 3. Vietittiin Surinan kanssa iltaa, meni hienosti.


1. Hang the DJ tanssittaa juhlijaa. Hienosti. Vähän vaan ketuttaa, kun en vieläkään tiiä mikä se biisi on jossa sireenit pauhaa ja nimi on No Problem. Se on ongelma! 2. Harjottelupaikan ilmotustaululla on selkeä viesti, toteutuspuolessa on sitten vähän epäselvyyttä. Tänään tuli kauhee meteli, ku pelattiin muksujen kanssa Twisteriä, tais takareisi allekirjottaneella venähtää. 3. Suvun pienin devouraa kakkua isomummunsa avustuksella. Pösö tietty otteessa. 4. Tänään paistoi aurinko ja nappasin tuommosen November photo a daytä varten.


1. Pyynikiltä terveisiä... mua pisti vähän sydämestä, kun joku nuori nainen kipusi noiden rappujen alapäähän, roplasi vähän sykemittariaan ja lähti sitten painaan täysiä ylöspäin. Olis se syke kyllä kiinnostanu. 2. Reipasta juhlakansaa. 3. Matildan luona herkuteltiin. Söin kai levyllisen suklaata, että mitäs tässä. 4. Lanalta oli tullu uus video. Katsoin sitä Juhan koneelta ja nautin isosta ruudusta. 


1. Jaa nautin ilmeisesti bileistä niin paljon, että tää kuva tuli kahteen kertaan, I'm sorry! 2. Lego-hommat, movemberin kunniaks viiksekäs palomies vuorella. 3. Kaunis Matilda. 4. Uutta yllättävän herkullista teetä ostin tänään kotimatkalla.


1 & 4. Jep. Aamu-ulkoilut kyseessä. Kaupungin valot on mieleiset. Hiki virtaa, jalkoja pakottaa ja sielu lepää. 2. Hymy herkässä, mistähän johtuu..? 3. Laittautumista Kalevassa.


Hyvän mielen kuvia. Olis varmaan pitäny ottaa myös kuva ainakin Spider-pasianssin ja tetriksen peluusta niin olis tullu aika kattava tarina siitä, mitä täällä tapahtuu.
Ysiltä tulee kolmiosasen Chisu-dokumentin ensimmäinen osa AVAlta. Oon odottanut aivan herkeemättä siitä asti, kun näin mainoksen ekaa kertaa telkasta. Odotukset on siis aika korkeella, luotan kyllä hommaan.

Kovaa tsemppiä teille, huomenna on jo pikkulauantai! Kuunnelkaa lempimusiikkia ja tehkää herkkuvoileipä, jos elämä potkii otsalohkoon.

maanantai 5. marraskuuta 2012

Sininen hetki.


Sunnuntaiaamuna en osannut päättää näyttääkö kaupunki enemmän kauniilta vai surulliselta. Tyhjiä tölkkejä baarien edustoilla, röökinkatkua ja tsiljoona natsaa, paljon remonttia ja tietyötä. Jalat vei vahingossa uimarannalle, siellä oli mieletön rauha. Välillä on hyvä olla hetken aikaa yksin.






Välillä on hyvä hengähtää.

perjantai 2. marraskuuta 2012

Halloween, jotenkin.

Mitään erikoisempaa Halloweenin juhlintaa ei tänä vuonna tapahtunut/ole luvassakaan, mutta kas vaan. On tässä sentää jotain hömpötetty siihenkin suuntaan. Nimittäin, tänään kiikuttelin koululta tilaamani porkkanakakun - jep siinä on hämähäkinseitti päällä- viimassa ja tihkusateessa kotiin hyräillen Dannyn Kesäkatua. Tavallinen perjantai....? Hississä jo kurkin paperikassin pohjalla siintävää kakkua ja mietin, että tänään tarttee totta tosiaan keittää kunnon kakkukahveet. 


Mulla on tässä jo tunnin verran ollu työ ja tuska etten iske huushollin isointa lusikkaa tohon kakkuun ja vähän "maista" sitä. Näyttää hullun hyvältä! Illalla sitten hyvässä seurassa päästään arvosteleen Amican tuotos.



Viime viikonloppuna Sannin ja Matildan kanssa kävästiin makeanhimoissamme kaupasta hakemassa marjapiirakka-ainekset ja jätskiä. Palanpainikkeeksi tarjolla oli jokaisen omia mietoja juomia sekä maailman järkyttävin elokuva Orgiat hautausmaalla. En suosittele sitä kenellekään. Tunnelma oli kaikesta huolimatta hyvä, miltei hysteerinen.


 Sannikka, koskas tuut hakeen jouluvalos... me ei millään olla maltettu luopua tästä tunnelmasta.



Hauskaa viikonloppua. :)




torstai 1. marraskuuta 2012

Vihkon kätköistä...

Tänään löysin tekstin vihkosta, jota oon nyt pitäny koulussa mukana muistiinpanoja varten. Ei oo kauaakaan, kun sen oon jossain angstipuuskissani kirjottanut, eikä sen paikka välttämättä olisi täällä, mutta jotenkin siitä pisti silmiin se fiilis mitä käyn läpi päivittäin. Tässäpä siis teille syvää harmia siitä, kun ei musta sitten kai koskaan tullutkaan sen erikoisempaa:

Ihan vaan äkkiä haluun kertoo semmosen, että on vähän eksistentiaalisen kriisin jyvänen muhimassa mahan pohjassa. Nimittäin tuntuu ihan etten mää tee mitään. Vaikka kyllähän mä teen aika paljon. Käyn koulussa (tehtävien tekeminen vähän tökkii), joskus harvoin töissäkin. Nään ystäviä (niitäkin kai liian vähän ja aina omatunto soimaa) ja nautin musiikista ja tv:stä ja vitseistä ja kuvista. Lenkilläkin käyn vaihtelevalla innostuksella. No mutta silti vähän harmittaa. Nimittäin harmittaa nyt tää ala, jolle valmistun keväällä, kun tää on vähän niinkun ei mitään. Ei ainakaan mitään mielenkiintoista kerrottavaa tai näytettävää tuu oleen. Tiiän kummiskin, että tähän musta kuitenkin on varmaan eniten kaikista maailman hommista, kun oon sillai luovalla tavalla aika onneton tapaus. Ja kun älykkyyttä jaettiin niin ehdin paikalle vasta siinä vaiheessa, kun tunneäly meni jakoon. Sillonkin oon tainnu välillä vaan vilkuilla ikkunasta ulos, että joko pääsee. Nonni, eli ei tuu musta mitään muodikasta eikä semmosta millä hirveesti vois kehuskella, mutta varmaan aika tosi hyvä tarhantäti. Tänään se vaan harmittaa kummasti.


No joo. Vähän tollasta väsyneen ja stressaantuneen ihmisen hölinää. Mä todella oon ilonen siitä, että saan käydä koulussa ja saan pian ammatinkin. Joku siinä vaan on, että noi koulujaksot pistää kummalla tavalla ahdistaan ja auta armias kun näkee ja kuulee muiden ihmisten opiskeluista ja töistä, jotka kuulostaa niin hienoilta ja upeilta kun en edes ymmärrä niitä hienoja sanoja mitä käytetään. Oon hirvee vertaan, se on mun todellinen heikkous. En osaa arvostaa näitä omia hommia paljookaan. Totuus on kuitenkin se, että mä tiedän olevani tosi hyvä tässä jutussa mitä teen. Ja siitä on syytä olla iloinen ja kai ylpeäkin. Näytekansionkin suhteen alan oleen hienolla alulla ja epäilen sen valmistuvan kunhan vaan jaksan ylläpitää tätä ryhtiliikettä seuraavat 12 viikkoa. Ja jos oikein lähden analysoimaan tollasta puuskaa, niin taitaa tässä vähän jo pelottaa se valmistuminen. Siinä on niin monta monessa, hitto. Mitäs sitten jos en saa töitä? Mistä sitä rahaa sitten tulee? Koska pitää alkaa maksaan takas opintolainaa? Haluanko oman kodin? Joudunko ikuiseen keikkatyökierteeseen ja turhaudun siihen? Pitäiskö opiskella vielä lisää? The list goes on. Nää nuoren aikuisen ongelmat ottaa kyllä ihan voimille!


Loppukevennys:


Tämmöset jutut saa mut uskoon siihen, että kaikesta selvitään ja että lapset on mun lempijuttu ja että homman juoni on se, että kaikki on punaista.