lauantai 30. maaliskuuta 2013

Me ollaan kaikki hölmöjä.

Aivan liian myöhä. Lana lohduttaa mua, kun pistän pääni tyynyyn.

sunnuntai 24. maaliskuuta 2013


Sain syntymäpäivälahjaksi Sannan itse tekemän ristikorun, jota olin jo pitkään ihastellut. Ihana.

perjantai 22. maaliskuuta 2013

The 20/20 Experience

Endorfiinit vyöryy läpi kehon niin, että korvissa humisee. Menetän ajantajun. Justinin uusi levy on ehdottomasti grower. Suosittelen kuunteleen hyvillä laitteilla, mieluiten aika kovalla ja myös aika heittäytyen. Tunnel vision räjäyttää. Kaikki muuki räjäyttää, paitsi Mirrors ei vielä (muutaku videon osalta). Nyt voidaan yhdessä hetki kattella erittäin hyvännäköstä Suit & Tie -videoo. Mietin vaan, et miten voi yhtä aikaa olla maailman kuumin ja viilein. No Justin senkin taitaa.

keskiviikko 20. maaliskuuta 2013

Parhaat palat.

Nakkisoppa pulputtaa liedellä ja pakastelantun ja -sellerin hajut kantautuu nenään ja silmiin aiheuttaen ikävää kutinaa turvotusta. Tosinaisen siedätyshoitoa. Mulla on kaksi päivää jäljellä osaamisalan työharjoittelua, mikä tarkoittaa että ylihuomenna on arviointikeskustelu. En tiedä mikä vaivaa, kun ensimmäistä kertaa mua ei stressaa eikä jännitä. Vois kuvitella, että on hyvä asia mut vähä huonolta vaikuttaa. On jotenkin sellanen valmiiksi luovuttanut olo. Ei jaksa pingottaa, kun petyin itseeni näyttöviikolla. Tiedän, että saan hyvän arvosanan, mutta jotenkin on sellanen soitellen sotaan-fiilis. Kuitenkin nyt piristää paljon, kun aurinko on paistanut ja ainakin sisällä kämpässä oli päivällä t-paitakelit. Ei tässä ihmisen kannata liikoja toivoa, niin tällä mennään toistaiseksi!

 Katellaas sitten kuvia. Niistä kaikki tykkää.


Pari viikkoa sitten vietimme ikimuistoiset viiskymppiset Sailan kanssa. Iso joukko ihania ihmisiä saapui paikalle. Harmi, etten ihan kaikkien kanssa ehtinyt illan aikana poseeraamaan ja jotkut luikurit on onnistuneesti pakoilleet kameraa koko illan. Vanhus kiittää vielä ihanista lahjoista vallan otettuna.


Revontulia ei näkynyt alkuviikosta, mutta oli silti mielettömän kaunista.

Onnistunut ruoka, hyvä mieli. Kumpa aina vois juoda pirtelöä.

Ihana Juho.


Näillähän me jaksetaan taas monta päivää, vai mitä?! :)

tiistai 19. maaliskuuta 2013

Tasa-arvoa.

Seuraa hölynpöly-blogin vakavampi osuus. Taino ainakin ajankohtainen osuus.

Tänään oli töissä merkillinen päivä. Aamulla eräs työkaveri ihmetteli, että minkästakia nyt liputetaan ja hänelle sitten kerroin, että on Minna Canthin päivä, tasa-arvon päivä niinikään. En meinannut päästä irti ajatuksesta, että nämä ihmiset, jotka eivät edes tiedä mikä päivä tänään on, tuskin kohtaavat arjessaan niitä vääryyksiä, joiden muuttamiseksi toiset taas taistelevat. No sitten kaikenlaisten sattumien kautta olinkin aamupäivällä jo Finlaysonilla katedraalissa lapsiryhmän kanssa pääsiästä kirkontapaan juhlistamassa.

Mietin melkolailla kuuluuko tämä asia tänne, mutta mitäpä sitä salailemaan. Itsehän olen siis kirkollisveroa maksava kansalainen - ainakin toistaiseksi. (Ei liity asiaan juuri millään tavalla, mutta kuitenkin.) Oon tässä jo monet vuodet miettinyt, että onko tässä nyt oikein mitään järkeä, epäilyttävää hommaa. Kaiken epäilyttävyys korostui tänään, kun erityisen miellyttävän ja sydämellisen oloinen naispappi kertoi pääsiäisen tarinan lapsille ymmärrettävällä tasolla. Toisin sanoen, tarina oli riisuttu sellaiseksi mitä se todella on pähkinänkuoressa. Kuulosti mielikuvitukselliselta sadulta. Hahmot ei vaan olleet karhuja, jäniksiä, kissoja tai pingviinejä. Oli Jumala, Jeesus, Pontius Pilatus ja Herran enkelit. Lapset tuijottivat herkeämättä, kirkkain silmin, edessään seisovaa pappia ja kuin pesusienet imivät tietoa ja tunnelmaa itseensä. Messuamisen jälkeen lapset saivat kiertää kirkossa tutkimassa paikkoja ja yksi lapsi tuli ilmoittamaan minulle henkilökohtaisesti: Jeesus on Jumalan poika. Nyökkäsin häkeltyneenä.

En tiedä miksi, mutta kun kaiken lopuksi pappi kiitti aikuisia siitä, että olemme tuoneet lapset kirkkoon mulla nousi pala kurkkuun.

Tänään on suuri päivä niille, jotka vaalivat täydellistä tasa-arvoa. Tänään on saanut kirjoittaa nimensä adressiin, joka vaatii tasavertaista avio-oikeutta myös homopareille. Otsani rypistyy ajatuksesta, että kannustanko minä niitä ihmisen alkuja vastustamaan sitä minkä itse tänään allekirjoitin. (Toki tämä kirkkoreissu oli minusta itsestäni täysin riippumaton, mutta väkisin sitä on roolimallina ja henkilö jota katsotaan ylöspäin. Ei siinä voi alkaa selostamaan, että hei teillä on myös oikeus olla uskomatta tähän.)

On kai muodikasta sanoa, että hei homot rules (oke toi ei varmaan oo ollu muodikasta enää muutamaan vuoteen..) ja sillä varmasti saa itsensä sullottua johonkin cooliin lokeroon, kun on homoseksuaalisuuden suhteen myönteinen ja antaa kaikkien kukkien kukkia, kun sillä saa ainakin vanhempiensa kulmakarvat erikoisiin asentoihin. En pidä itseäni mitenkään erityisen suvaitsevaisena ihmisenä. Kyllä mä ihan avoimesti myönnän joskus arvostelleeni ihmisiä niiden ulkonäön tai jonkun muun toisarvosen seikan suhteen, tahattomasti jopa yleistävästi ja syrjivästi. Olen myös joskus sanonut jotain homoksi käyttäen sitä haukkumasanana, joko vitsillä tai tosissani. Olen sortunut suunnilleen kaikkeen, mitä tasa-arvon vastustaja pitää normaalina kunnollisen ihmisen käyttäytymismallina. Kovasti kuitenkin haluaisin parantaa tapani, mielestäni on kuitenkin erityisen tärkeää, että jokainen saa tämän elämänsä elää kuten haluaa ja rakastaa avoimesti sydämensä valittua.


Pian valmiina lähihoitajana, lapsien kasvattajana, en halua ajatella olevani ennakkoluuloinen, loukkaava tai syrjivä ketään kohtaan. Jotenkin toivoo, että omalla käytöksellään pystyisi luomaan ilmapiirin, jossa lapset oppisivat arvostamaan ja kunnioittamaan toisiaan ihmisinä; riippumatta ulkoisista tekijöistä tai arvoista. Itse on oppinut puhumaan rikkaudesta, kun on kaikenlaista porukkaa samojen seinien sisällä, toivottavasti nämä muksut ei opi puhumaan mistään rikkaudesta, vaan päiväkotiryhmien monimuotoisuus antaa vakaan pohjan eri kulttuurien ja taustojen arkisuudelle. Mielestäni on tärkeämpää on oppia sanoittamaan omia tunteitaan kuin oppia vertailemaan kulttuureja keskenään.
Vastedes haluan kiinnittää omassa työssäni huomiota "tyttö-poika -parit" -ajatteluun. Se on pelottavan kovaa iskostunut jo kolmevuotiaan ajatusmaailmaan, mikä sinänsä on luonnollista ja ymmärrettävää. Haasteena onkin saada lapset ja tietysti myös hoitajat pois oppimaan tästä mallista. Kukaan ei kärsi, jos pojat haluaa tanssia poskivalssia ryhmän perjantaidiskossa.
Ikuisena pessimistinä luulen, että ennakkoluuloja tulee aina olemaan. Toivon kuitenkin, että ne muuttavat muotoaan ja eivät enää tulevaisuudessa yhtä vahvasti loukkaa tiettyä ihmisryhmää tai yksilöä.



Tiedostan, että mikään ei ole mustavalkoista. Ja toivon, että se joka tämän tekstin lukee ei tule pätemään mistään pahanilman lintuna. Kirjoituksen perimmäinen tarkoitus oli saada jotenkin ulos ne tunteet ja ajatukset, joita kävin tänään läpi, kun en sitä paremminkaan osaa tehdä. Enkä tarvitse ketään kertomaan mitä mun pitäisi tehdä esimerkiksi kirkkoon kuulumisen suhteen, sen ehkä joskus vielä pystyn itse päättämään. Kaikessa tässä ilmeisesti punaisena lankana oli se, että mä toivon ettei nämä nyt viisivuotiaat joudu enää aikuiseksi kasvaessaan kirjotteleen adresseja näin perustavanlaatusista kysymyksistä. Ja jotenkin on toiveet korkeella, että pystyisin itse vaikuttamaan omalla työlläni ainakin siihen, miten ne nassikat oppii tän maailman ja muut ihmiset näkemään.


Todella hyvää loppuviikkoa kaikille!

keskiviikko 13. maaliskuuta 2013

ROCS rocks!

Siis todella harvoin tulee mainostettua/hehkutettua suoraa nimellä mitään tuotetta, mutta nyt kuulolla kaikki jotka kärsii hampaiden vihlomisesta. Hammas alkoi vihotella kolmisen viikkoa sitten aika pahasti. Huomasin, että oli ien vetäytynyt ilmeisesti liian rajun harjaamisen takia.  Varasin ajan hammashygienistille ja sen jälkeen se kipu vasta alkoikin. Makea, hapan, kylmä juoma, viima..puhumattakaan kosketuksesta esim. hampaita pestessä. Herra varjele! Kuukauden päästä on hammaslääkäri, mutten enää kestänyt odottelua, joten marssin kauppaan.


Pengoin hullunkiilto silmissä hammasharja ja -tahna hyllyä ja nämä kaksi lähti mukaan. ROCSin hammasharjapaketissa luki, että kun sitä kerran kokeilee ei halua enää vaihtaa. Ostostv:n uhrin silmin näytti täydelliseltä lupaukselta. Valitsin hygienistin neuvojen mukaan pehmeän harjan, ennakkoluuloni oli ettei niistä oo mihinkään. Hitto soikoon, pehmeässä vara parempi ja harjan muotoilu sopii ainakin mun suuhun täydellisesti! Ei satu harjaaminen yhtään. Ja tossa tahnassa on HAP-mineraalia tekee jotain hampaiden huokosille ja vähentää mun tuskaani todellakin radikaalisti. Olen hampaidenpesufriikki, joten nämä kaksi ostosta on parissa päivässä kohentanu mun elämänlaatua niin paljon, että oli pakko päästä jakamaan tää asia jos vaan joku muukin sattuu kärsimään samasta vaivasta.

Hymyä!


torstai 7. maaliskuuta 2013

Lepoa

Maailman ihanimmat päiväunet.


keskiviikko 6. maaliskuuta 2013

JES!

Täällä kirjottaa yksi väsynyt, helpottunut, takki tyhjänä. On nimittäin niin, että mun hirviömainen to do-listani sai tänään viimeisen punasen yliviivauksensa ja tää on ensimmäinen päivä suunnilleen neljään kuukauteen, kun mun omatuntoni ei kolkuta jonkun tekemättömän asian takia. Näytekansio eli kuusitoista paljon aikaa vienyttä tehtävää, osaamisalan tentit ja harjoittelu suoritettu ja edessä ensiviikon näyttö. Mielettömän hyvä tunne.

Väsyneenä soittelin töiden jälkeen Matildalle ja tietysti marmatin sille, kun se oli tänään ostanut lipun Lana Del Reyn keikalle ja itse en pääse. Pakkohan se ny on toisen onnesta aina vähän kitistä. Kotio päästyäni tajusin kuinka tyhmä olin ja korostin tätä tyhmyyttä vielä itselleni käymällä meilissä ihailemassa tilausvahvistusta, joka postiluukkuuni kolahti viime viikolla:

Tässä siis syy, miksen pääse Lanaa katsomaan. Melko ironista. Mutta siis ehän mä tätä hommaa oo vieläkään sisäistänyt, vaikka rahat on tililtä kadonneet, estat, passi, matkavakuutus ja kaikki on hankittu. Tuskin tajuankaan ennenkö istun lentokoneessa ja Virtanen rääkyy vieressä. Olen innoissani, jännittynyt, toiveikas, iloinen, ekstaasissa. 


Päivää piristää myös Dermosililta saapunut tilaus, ihania uusia mönjiä. Tyrnikäsivoidetta, kasvosuihketta(!!) kasvoseerumia ja aurinkopuuteri. Mä oon ihan valmis kevääseen näillä eväillä!



Lauantaina täällä juhlitaan! Mulla onkin jo valmiiksi perjantaiolo.