lauantai 28. heinäkuuta 2012

First world problems.

Kävin eilen kampaajalla ja tuntuu, että mun elämä on pilalla. Vihaan mun tukkaa 110%, se on lyhyt ja siinä on tummanruskeeta. Eissssss...... noh onneks paistaa aurinko ja voi lähtee puistoon hukuttamaan tuskaansa pariin hassuun lonkeroon ennen huomista duunia.

keskiviikko 11. heinäkuuta 2012

Ruisrock-fiilistelyt.

Vähän näköjään tullut sekoiltua noiden videolinkkien kanssa kiireessä. Viimeisen videon oli tarkoitus olla Huoratronin SS Troopers.


Huhhu. Kuusi ihanaa vapaapäivää alkavat käydä vähiin. Tulivat todella tarpeeseen, tuntuivat pitemmältä ajalta ja kivaa tekemistä riitti jokaiselle päivälle. Perjantaina lähdettiin Sannan ja Jounin kanssa kohti Turkua, jossa sitten me ja Nadja Ruissailtiin perjantai. Pariskunnan lähdettyä kotiin jäätiin Nadjan kanssa (mukana myös Pete ja sen kaveri Antti...voi poijjaat)loppuviikonlopuksi vielä nauttimaan hyvästä musiikista, huippukeikoista, virkistävistä juomista ja noh, ei niin kauheen kehuttavasta säästä saatika 'kotiruoasta', jolle voin antaa mitään syyllisyyttä tuntematta 0/5. Mutta kyllä me tsempattiin koko kävely- ja leirintähomma tosi hyvin mun mielestä, vaikka ollaanki vähä kaupunkilaisia. Ainoo haaveri, mikä reissulla sattui oli se, että poltin Sannin telttaan reiän huolimattomana ja se kyllä harmittaa. Sekin vähän harmittaa, ettei ollut mukana enempää vaatetta. Olisin nimittäin halunnut sunnuntai-iltana liittyä mutapainikarkeloon alueella. Harvoinpa näkee Suomessa festareilla semmosta maaperää ja asiasta villiintyviä ihmisiä. Meni se mudan ja veden määrä niin yli, ettei kukaan tuntunut enää olevan edes pahalla päällä asian suhteen. Huumoria ja hulluttelunhalua löytyi repunpohjalta ainakin melkein kaikilta.



Itselleni myöhempiä aikoja ilahduttamaan haluan vielä listata musiikkiasiat, joiden todistamisesta uskon saaneeni puhtia ja intoa loppukesän duuneihin:

- Ewert And The Two Dragons - Ehdittiin nähdä melkein koko keikka ja ilahduin laulajajäbän suomenkielisistä välispiikeistä,  vaikutti kovin ihanalta tyypiltä eikä musiikki mun mielestä ainakaan ole mitään turhanpäiväistä humpuukia
- Yeasayer - Ai että, tästä mää nautin! Sai jammailla auringonpaisteessa ja ihmetyttää vaan ettei ollu enempää yleisöä. Pakko mainita, että mulla tuli jotenkin basistista mieleen Freddie Mercury :D
- Refused - Tuntui aika siistiltä nähdä tollanen legendabändi, vaikkei itsellä ookkaan mitään suurta tunnetta ollu asiasta. Jaksoi vaan lämmittää fanien hurmos ja olihan se ny iha pirun hyvä keikka.


- PULP - Nonii..... mä en tuu ikänä unohtaan Jarvista. Enkä niitä tanssiliikkeitä, joita nappasin vähän videollekkin. Riemun määrä oli jotain niin uskomatonta sillä hetkellä, kun kuulin This is Hardcoren ensimmäiset tahdit. Pelkkää iloa koko keikka.
- The Cardigans - En jotenkin syttynyt sillä tavalla, kun oletin syttyväni. Syynä saattoi olla se, että Cardigans oli lauantain eka bändi, jota katsoin. Muutenkin jaksan vähän kapinoida sitä vastaan, että tuollanen bändi tulee tänne soittamaan yhtä levyään. Toki oli aika siistiä kuulla My favourite game livenä (sekin tuntu tosin aika latteelta vedolta), kun oon fiilannu sitä jonain pimputusversiona aikanaan jo Jäätelöauton pc-peli -tetristä pelatessani.
- Santigold - Hands down. Iha saakelin lahjakas mimmi. Laulu oli laadukasta kuin levyllä ja lavakarisma vailla vertaansa. Tanssitytöt olivat myös hämmentävän taidokas kaksikko ja kaiken kruunasi se, että lavalle pääsi bailaaman älytön joukko faneja. Miltei parasta koko viikonloppuna.


- Chisu - on se vaan tämäkin nainen kehittynyt ihan pirusti siitä, mitä oon aiemmin livejuttuja nähnyt netistä. Taitoa ja karismaa ja pirun hienot korkkarit. Myönnän olevani Chisun fani. Vain Minä ja mun pää jäi puuttumaan.
- Huoratron - Mieletön. Aivan älyttömän mieletön. Kaiken kertokoon keikalla takavasemmalta kuulemani ~25v onnelajäbän kommentti kaverilleen: On tää aika rytmikästä. Mää kyllä pidän Huoratron-jäbää yhtenä viileimmistä jäbistä ikinä.


- Bloc Party - Ei haitannut sade eikä mikään muukaan. Tulin BP:n keikasta iloiselle mielelle ja maanantaina uutisia lueskeltuani vielä iloisemmaksi siitä, että neljäs levy on tulossa vaikka ovat jossain välissä jo laittaneet pillit pussiinkin. Muutama biisi soi uudelta levyltä, ainakin yksi vaikutti hyvin bailattavalta. Jään odottamaan Fouria.
- Metronomy - No tämä se vasta yllätti! Olin The Bayn ja The Look-biisin perusteella varustautunut ajatuksella, että tulee olemaan semmoista leppoisaa, diskriitin jorauksen musiikkia mutta hitto, Metronomyn keikkahan oli huikee. Yllätyin muutamaan kertaan biisien raskaudesta (en tiiä onko tää nyt oikee adjektiivi, mutta ehkä saatte idean päästä kiinni) ja pakko sanoa, että Metronomyn basisti ei oo mikään eilisen teeren poika.
- Snoop Dogg - Aika once in a lifetime-kamaa. Mut yllätti se, että Snoop otti niin paljon kontaktia yleisöön. Voihan sen ehkä nähdä artistin laiskuutenakin ja helppona tapana tappaa se tunti, mutta mun mielestä se nimenomainen tunti sisälsi pössyttelin lisäksi myös ilman päihteitäkin saavutettua hyvää mieltä. Menisin kattomaan uudestaankin.

kännykkälaatua jes!

- Two Door Cinema Club - Ihastuttavan innokas ryhmä oli lavalla. Fiilasin myös yleisön innostusta, ei paljoo ollu tietoo kaatosateesta eikä sunnuntaiväsymyksestä. Tanssittavuusprosentti korkee ja keikan päättänyt I Can Talk oli multa jotenkin ihan unohtunut biisi ja olikin sitten iha huippua bailata sen tahtiin ja lähteä sitten leirintään viettämään viimeistä pitkää ja kylmää yötä.

Mielestäni hyvä saavutus. 12 keikkaa ja sitten Apista ja DE:täkin kattelin vähän aikaa. Se oli ihan pettymys, että Karri Koiran ja Ruudolffin keikka oli Lounalavalla, joka on anniskelussa ja suosio oli niin älytön että sinne oli varmaan 100metrin jonot eikä ollu toivettakaan päästä sinne joraamaan. Tästä tulen toipumaan. Ja pakko mun on sanoa viikonlopun perusteella, että kyllä Ruississakin on mahdollista pitää hauskaa ja olla hyvällä mielellä. Se on vaan ittestä kiinni.



Janni tuli maanantaina todistamaan mun festarikoomaa. Ilta menikin lähinnä pyrkimyksessä pysyä hereillä. Eilen sain vähän virtaa itseeni ja käytiin evästämässä Zarillossa Creek burgerit. Oli jälleen niin hyvää. Illalla käytiin katsomassa Leeviä ja haettiin Peetu meille. Juhokin liittyi seuraan ja ilta meni nopeasti. Tiistaitummille päästiin lähtemään vasta joskus vähäsen ennen yhtä ja sielläkin aika kului liian nopeasti. Hyvän aikaa pilkun jälkeen lähdettiin hakemaan pitsaa, mutta se onkin sitten jo niin pitkä tarina että sen kerroin vain harvoille ja valituille.
Tänään näytettiin Sannin kanssa Jannille mitä muita maittavia ruokapaikkoja Kuopiosta (lue: Tampereelta) löytyy. Joskus Janni oli toivonut pääsevänsä Vohvelikahvilaan ja sinne sitten mentiin herkkuvoffeleille. Nyt on maha täynnä ja väsy painaa. Ja oikeastaan on kivaa mennä huomenna töihin.


Huh, nostan hattua jos joku tän jaksoi kokonaan lukea. Kuvia näistä riennoista saattaa ilmestyä lähiaikoina Nadjan ja Jannin blogeihin. Kiinnostuneet voivat jäädä seuraamaan tilanteen edistymistä.

perjantai 6. heinäkuuta 2012

Ruisrock

Lähdön hetki alkaa lähestyä uhkaavasti. Parhaillaan puputan Stockmannin rucola-kana-pinjansiemen-porvari-salaattia, joka on varmaan lähimpänä oikeaa ateriaa ennen maanantaita. Vähän on stressiä pakkaamisesta, ei oikein meinaa aivot leikata kun yrittää ottaa mukaan vaan välttämättömimmät ja pakata ne jotenkin loogisesti ettei tarvis koko rinkkaa räjäyttää joka kerta kun tarvitsee jotakin. Oon ihan talviterässä tämmösten festarijuttujan kanssa! Onneks on Jounin suosittelemaa Barbados-rommia ja white trash-rusketusraidat.

Viikonlopun toivelista:


Hulluintahan tässä on se, että suurella todennäkösyydellä kuulen nämä kaikki tän viikonlopun aikana livenä, jos vaan raahaudun paikalle. Jokainen joka tietää vähääkään mun musiikkimausta saattaa olla jäljillä siitä, kuinka pirun fiiliksissä mä oikeen oon!!!

Nyt pää kylmänä kojootti!
Nägyy jazzeil.

keskiviikko 4. heinäkuuta 2012

Kyllä maalla on mukavaa!

Kotikotona on pitkään jo kaipailtu mua käymään paremmalla ajalla ja sunnuntaina lähdin käymään, kun sattui mukavasti pari vapaapäivää. Pappakin oli kysellyt useaan kertaan. En oo koskaan ollut mikään intohimoinen luontoihminen enkä "maahenkinen" niinkuin pappa mua kiusotteli kun olin pieni. En oo koskaan saanu suuria kiksejä maaseudun verkkaisesta tunnelmasta enkä niistä tuhansista hommista mitä siihen maatilanpitoon todellisuudessa kuuluu. Pari vuotta Tampereella asuttuani oon kuitenkin oppinut arvostamaan sellaisia maahenkisyysjuttuja ihan uudella tavalla. Tosi mukava käydä ja touhuillakkin pari päivää, mutta takaisin kaupunkiin kuitenkin aina haluaa.
Kerrompa vähän mun parin päivän reissustani.


Mummu ja pappa piti maatilaa tuolla paikassa missä olin, mutta nyt ne on jo aika monta vuotta olleet eläkkeellä. Muistaakseni viime kesänä mun isoveli sitten osti niitten tilukset, ja nytten sitä taloa on alettu remppaamaan vähän nykyaikasempaan kuntoon. Esimerkiksi sisävessa on juttu, joka lämmittänee talven kylmillä uutta asukasta suuresti. Mun mielestä oli ihan hirveen jännittävää nähdä mitä paljastui seinän kerroksien alta ja vintin tonkiminen se vasta olikin vänkää puuhaa. Mua tosin edelleen pelotti ihan hulluna sellanen pöllön tai jonku muun karvapallon näkönen asia mikä siellä vintillä on ollu kirjahyllyssä niin kauan kun muistan... lapsena aina juoksin sen ohi henkeä pidättäen, kun halusin mennä tädin huoneessa käymään. Mitä lienee se hengittämättömyys auttaneen..

 Tosiaan sitä vinttiä tonkiessa löysin pahvilaatikollisen äitin vanhoja vaatteita. Oli aika vaikee suhtautua muutamaan vaatekappaleeseen, jonka sieltä vetäsin esiin. Pestiinkin niitä äitin kanssa, että voin ottaa ne näytille kaupunkiin, mutta voi hitto kun ne jäi autoon! Jos saan ne vielä käsiini, niin lupaan kyllä jonkunlaista kuvaa pistää niistä. Nimittäin, tosi rajua kamaa. Se tonkiminen sai harmi vaan aikaan sen, että sain ihan hirveen allergiakohtauksen, pakko oli päästä pihalla äkkiä sen jälkeen kun oltiin vähän aikaa äitin kanssa naurettu kippurassa kirjeelle, jonka se oli saanut kaveriltaan -73.

Remontin aikana oli myös löytynyt tollanen boksi vanhoja valokuvia. Näin ekaa kertaa monta kuvaa isopapastani ja niitä oli huikeeta katsella. Kävin ne läpi äitin kanssa ja uudestaan vielä mummun ja papan kanssa. Oli mukavaa kuulla mitä kuvien ottohetkellä on tapahtunut. Kateelliseks kyllä veti kun katteli tuon ajan likkojen kinttuja! Eipä siinä kai paljoa muuta kadehdittavaa sitten ollutkaan, paitsi ehkä se että sen ajan valokuvissa on jotenkin tavotettu ihan eritavalla ne fiilikset mitä on koettu. Emmä tiiä...



 Naapurista, mun serkultani tiensä mummulaan alunperin löytänyt Topi-kissa on ihan lellikki. Se on muka kovis, mutta todellisuudessa niin huomionkipee kun kissa vaan voi olla. Se oli aina vastassa kun ajoin autolla pihaan ja kova puskeen ja hieroon itteensä jalkaa vasten. Se ei kuitenkaan oikeen oo mikään sylikissa. Kai se on vähä niinku jotkut ihmiset, haluu varmistuksia siitä että siitä välitetään ja pidetään huoli, muttei kuitenkaa pahemmin kiindee sitoutua siihen hommaan. Topi on siitä erityinen kissa, että mulla on siitä vähä sellanen fiilis ku joillain ihmisillä lapsista. Ettei yhtään tykkää, mutta oma on ihana. Mää nimittäin pelkään kissoja. Tosi salakavalan olosia arvaamattomia kynsijöitä, joiden seurassa oon kun se Suvi 5v joka pidätti vintillä hengitystä, mutta Topi se on erimaata. En oikeen osaa sitä pelätä ja se on sellanen perheenjäsen, joka vetää tuukit pöydältä jos sillä tulee punkki naamaan. Se tarkottaa, että huomatkaa nyt että mulla on vähän vaikee olo - sitten otetaan punkki pois ja elämä jatkuu.

Kävin myös morjenstamassa Hildenin edellisjuhannuksen poikaystävää. Siellä se määki karsinassaan ku parhaatkin tamperelaiset. Hassu juttu vaan oli käyny, kun oli karitsa syntyny. (Tarinan brutaali ja samalla surullinen osuus: se oli menny ihan muusiksi kun pässi oli kateuspäissään antanu sille vähän monoo :/) Mutta tää kaikki johtui siitä, kun on kuusi tyttölammasta ja kaksi pässiä. Ja nyt onkin käyny niin, että ne kaikki tyttölampaat ei ookkaan tyttöjä. Tai oikeastaan tää on tosi suuri mysteeri, koska viisi ihmistä oli juossu niitä lampaita hiki päässä kiinni ja kaatanu niitä selälleen. Isääni lainatakseni "ei ollu yhelläkään munia tai sitten kaadettiin joku kahdesti". Mielikuva niistä ihmisistä juoksemassa pellolla lampaita kiinni saa mielen aika hilpeeksi. Mietin kyllä, että ei oo pahemmin tota Hildeniä tänä kesänä näkyny, että varmaan se sitten on käyny vähä toivioretkillä tuolla maalla ja kesähuumassa päästelly vähä pässejä saatille...





Tuliaisena vein viinirypäleitä, suolakeksejä ja goudaa ja jotain emmental-tyyppistä juustoo äitille ja se oli mielissään. Juotiin maanantai-iltana vähän viiniä ja nautittiin pitkin päivän illasta ulkona istuskellen. Yllättävän hyvä viini! t. nirso... Topiki tuli pitoihin mukaan ja mua huvitti, kun se pisti tassun pään alle samalla lailla kun äiti tekee nukkuessaan.



Reissun maalle kruunasi pihasaunan hiljaisuudessa loikoilu. En muista koska olis saunominen tuntunu yhtä täydelliseltä. Ja koska oon kai lellikki, niin mummu oli tehny mulle vedet valmiiksi vateihin. Se vielä kehotti, että "ei sitten saa lutrata, kun kaivon pumppu ei tuppaa toimia". <3
Saunan jälkeen onnistuin nappaamaan yhden kuvan lauteilta aukeavasta näkymästä, ennenkö kameran linssi veti niin huuruun, että tilanne oli turhan tukala.


Ehkä mä sittenkin oon vähän maahenkinen.