maanantai 22. heinäkuuta 2013

if it's still raining i'm not dressed for it



Tänään olen pääasiassa katsonut Sinkkuelämää ja kuunnellut Last Shadow Puppetsia. Kesä on tauolla ja fiilis sen mukainen. Haaveilen jo myrskyöistä, kun voi vetää villasukat jalkaan ja juoda teetä sängyssä kynttilänvalossa. Ja katsoa kenties jotain leffaa, mikä pahentaa miehenikävää.

Kuvat ffffound, weheartit, tumblr

maanantai 8. heinäkuuta 2013

Summer wine.

Juon viiniä sängyssä ja käytän läppäriä yövalona. Juuri muuhun tästä koneesta ei olekaan, hädintuskin antaa kirjoittaa tähän, kun tapahtuma ei vaadi kuvien avaamista saati liikkuvan kuvan lataamista; olkoot siis yövaloni. Tosiaan, en juuri koskaan juo viiniä, mutta nyt tuntui siltä. Viinihän on siitä petollinen, että jään aina sen juomisesta kiinni. Punoitan kuin maakrapu. Pimeässä se ei kuitenkaan haittaa. Istun epäryhdikkäässä asennossa, seinään nojaten ja kuuntelen sitä kun ei kuulu mitään. Täydellinen hiljaisuus. 

lauantai 6. heinäkuuta 2013

New York I love you.

Pitkästä aikaa! Oon ottanu kesätyöhommat haltuun ja kesä senkun kiiruhtaa kohti syksyä. Toki tässä on vielä aikaa monelle seikkailulle, mutta katotaas nyt vähä taaksepäin.

Kesäkuun kaks ensimmäistä viikkoo oli luultavasti tähänastisen elämäni jännittävimmät, hauskimmat, kreiseimmät, elämyksellisimmät, läskeimmät ja ikimuistoisimmat. Matka New Yorkiin Tupun kanssa onnistui paremmin kuin uskalsin odottaa. Päivät oli hyvällätavalla pitkiä(oltiin melkein joka päivä n.14h aktiivisesti liikkeellä) ja yöt kuumia. Hotellista tuli alkujärkytyksen jälkeen koti ja paikallisten avoimuus hurmasi mut ja ensimmäistän päivien takeltelun jälkeen osasin suunnilleen jo vastata asiaankuuluvalla tavalla how are you darlingeihin ja ohikulkevien kohteliaisuuksiin. Käytiin monissa kliseisenklassisissa turistikohteissa, kuten Empire State Buildingissa, Statue Of Liberty Cruisella, Museum of Modern Artsissa, Madame Tussaudsilla ja Museum of Natural Historyssa. Jokaisesta jäi häpeilemätön hyvänolontunne. Etsittiin myös kuuluisat rappuset Perry Streetiltä, jossa oli Carrien koti ja käytiin Gossip Girl-fiiliksiä hakemassa Metropolitan Museum of Artsin edustalta. Matkan aikana jäin koukkuun Starbucksiin, joka tulee vielä ajamaan mut vararikkoon. Söin parasta pepperonipitsaa ja devourasin poptartseja ja lemonadea. Olin kuin pieni possu, joka ei voi saada kylliksi.

Ehkä hienointa tuossa matkassa oli kuitenkin se, miten vihdoin mulle konkretisoitui se mielikuva, unelmat ja haaveet ja ainainen romantisointi NYCistä. Mun maailmaa vavisuttaa fakta siitä, etten pettynyt mihinkään. Fiilis jopa parani, kun huomasin ettei omat odotukset oo olleet turhia. Oli myös silmiäavaavaa nähdä itse esikaupungin karuus joka silmänräpäyksessä vaihtui Manhattaniksi. Kuljetiin melko fiilispohjalta, vähän sään mukaan pitkin Manhattania. Pakko sanoa, että kun lähtee Upper East/West Sideltä ja menee suoraan China Towniin niin meininki on pikkasen eri. Fiilistelin sitä, kuinka eri fiilis kaikilla noilla alueilla oli. Kun nousi metrosta pois tuntui aina vähän kuin tulisi eri kaupunkiin. Melko nopsaa myös bongasi mistä löytyy komeimmat hipsterit ja mistä eniten vyölaukkuisia turisteja.

Vielä niistä paikallisista. Kadulla kaikilla tuntuu olevan enemmän tai vähemmän kiire. Valtaosa kantaa mukanaan take-awayjuomaansa ja kahvilakulttuuri kukoistaa. Jotkut ovat väittäneet jenkkejä ylimielisiksi ja pinnallisiksi. Jälkimmäistä ehkä toiset, kyllähän niitä jokapaikasta löytyy, mutta se asiakaspalvelun taso, kohteliaisuuksien määrä täysin randomilta ohikulkijalta, reippaat hymyt ja tervehdykset olivat jotain täysin uutta. Manhattanilla etikettiin kuuluu kyetä puhumaan vieraan ihmisen kanssa ja kun sen makuun pääsee niin parhaimmillaan on aivan mahtavaa. Mulle teki hyvää tavata Tupun vaihtarikavereita. Kyllähän se lontoo tuppaa itellä oleen aika ruosteessa, mutta on hyvä kun tarvii välillä pakottaa ittensä puhumaan. Välillä turhautti, kun ei osannut sanoa jotain asiaa niinkuin haluaisi. Onneksi sentään ymmärsin, paitsi UrbanOutfittersilla, jossa myyjäpoitsun aksentti oli kyllä niin eeppinen että tarvi kysyä kai kolme kertaa uudestaan ennenkö sain jutun juuresta kiinni. :D

Mä haluan vielä joskus takaisin. Ja seuraavalla kerralla aion seikkailla enemmän West Villagessa, käyn Bronxin eläintarhassa ja menen Brooklyniin pyörimään. Käyn siellä ohimenneessä Coney Islandissa. Ajan paljon metrolla ja syön enemmän muutakin kuin sitä täydellistä pitsaa. Juon CosmoBulldogin ja välttelen korianteria. Kuumottaa myös ajatus jostain supersokerikokiksesta, josta Peetu kertoi. Myöskin baseball-tai korismatsi kiinnostaa. Nautin jo nyt ajatuksesta siitä hetkestä, kun jalka taas koskettaa Manhattania! Apua. Olen koukussa.