sunnuntai 31. elokuuta 2014

THROWBACK SUNDAY

KESÄKUU

Toukokuun lopusta juhannukseen oli työsoppari katkolla. Suunnitelmissa oli nauttia puistossa köllimisestä ja haahuilusta pitkin kylää kolme viikkoa. Vaan toisin siinä kävi, kun just sillon tuli kunnon monsuuni Tampereelle ja vettä satoi melkein koko ajan. Se pisti mielen matalaksi, keskityin pääasiassa siivoamiseen, syömiseen ja salilla huhkimiseen. Oli onneksi vähän ohjelmaakin. Vilma valmistui lähihoitajaksi ja sitä juhlittiin Iittalassa. Ainiin ja olihan mulla yks aika oleellinen juttu nimittäin futiksen MM-kisat. Katsoin melkein kaiken mitä telkassa näytettiin ja olin aika pettynyt, kun Messi ei painanukkaan ihan päätyyn asti... (terkkuja Numminmäkeen..) Janni ja Pete tuli käymään ja tehtiin hiukka mojitoja ja nautittiin toistemme ihanasta seurasta. Jannea näin parina viikonloppuna ja käytiin puistossa pötköttämässä ja tietty patamamassa. Juhannusta vietettiin Tupun kanssa Valtteri festivaleilla Pakkahuoneella. Olavi ja Arto sai sukat pyöriin jaloissa.
Töihin palasin ihan hyvillä mielin, keleissäkin alkoi vähitellen tapahtua paranemisen merkkejä.  














HEINÄKUU

Heinäkuun helteet! Hiki päässä yötä päivää, välillä tuskastutti. Nyt jo kaipaan lämpösiä iltoja. Heinäkuussa sain uuden kaverin. Sisäpiirissä tunnetaan nimellä Keittäjä-Kaarina eli KK. Toiset vaan on sellasia, ettei tarvii edes sanoa mitään niin toinen jo aika hyvin tietää. Eka kesä, kun ei edes ottanut päähän olla töissä, vaikka jokapuolelta tursus lomafiilistelyjä... meillä oli ihan omaa kivaa töissä. Vähän jäikin sellanen tunne, etten paljon muuta tehnyt kesän aikana kun niitä töitä, mutta kuvien perusteella oon mä vähän muutakin kuin koti-Linnainmaa väliä mennyt.
7.7. on mun isoveikalla synttärit ja sillä varjolla ollaan jo muutama vuosi kokoonnuttu läheisimpien sukulaisten kanssa viettämään kesäpäivää maalle. Jostain syystä veljeni merkkipäivänä paistaa aina aurinko, joten mikäs siellä oli taas ollessa. Juhlista karkasin Vilman, Kaisan ja Mikon kanssa viettämään iltaa.
Ilonhetki oli, kun Sanni palasi Suomeen ja tulikin aika paljon hengailtua neidin kanssa. Ja hyvä niin, sillä nyt se on jo karannut Helsinkiin. Mokomakin! :) Sorsapuistoa tuli muutenkin kulutettua tasaseen tahtiin. Juhon kanssa käytiin ilmabassoilemassa RHCP:n tahtiin ja likkain kanssa juoruumassa ja aurinkoo ottamassa (varjossa mielellään..) Oli meillä yhdet kotibileetkin, jossa osallistujia oli kolme ja bileet niin rajut, että välillä otettiin vauhtia lattiatasolta. 
Tylsintä kesässä oli meikän jostain keksimä poskiontelotulehdus ja viiden päivän antibioottikuuri. Onneks kuuri tepsi nopeesti. Mummoutumisen merkkejä on ollut jokseenkin ilmoilla. Mainittakoon vielä, että kesä 2014 ei ollut mulle rakkauden kesä vaan ristikkokesä.




















ELOKUU joskus sitten, kun henki taas kulkee!

tiistai 3. kesäkuuta 2014

Lana Del Rey

Ajattelin tänään postailla muutamat kuvat loman alkuvaiheilta, mutta jostain käsittämättömästä syystä muistikorttini on hajonnut yön aikana. Suututtaa aika paljon, kun kaikki laitteet leviää, mutta minkäs teet. Kerrompa vaikka sitten siitä, kuinka lähtemättömän vaikutuksen Lana Del Rey on tehnyt muhun.

Paljon on asioita, joita toisissa kadehtii. Olisi mielellään hoikempi ja kauniimpi ja vaikka urheilullisempi. Taitaisi lyömättömän pukeutumisen, osaisi laittaa ihania ruokia intuition varassa ja olisi kaiken päälle älykkäämpi. Iän myötä olen huomannut, että kaikista näistä piirteistä, joita muilla usein tuntuu olevan enemmän kuin itselläni, pitkällä juoksulla olisin kuitenkin ihan minä vaan. Tuskin se onnea toisi, vaikka pääsisikin toisen nahkoihin.
MUTTA. Poikkeus vahvistaa säännön, sanotaan. Jos olisi mahdollista haluiaisin hetken aikaa elää Lana Del Reyn elämää. Mieluiten sellaista julkisuuskuvan mukaista romantisoitua ja kiillotettua. Vaikea selittää sitä tunnetilojen pyörremyrskyä, jonka kyseinen nainen saa mussa aikaan. Ihailen häntä aidosti ja kadehdin sitä mysteerin verhoa, jonka kyseinen henkilö on onnistunut päälleen vetämään. Lana herättää myös vahvaa seikkailun ja vapaudenkaipuuta, joka kulminoitui Ride-videon ensinäkemään jolloin itkin noin tunnin täysin lohduttomasti.

Lanan hahmossa on jotain niin itsevarmaa (samaan aikaan se on eksyksissä kuin bambi ajotiellä, eikä tiedä mihin suuntaan ampaisee seuraavaksi), aitoa, yllytyshullua, rohkeaa, kokeilunahluista ja vapauttavaa. Ulkoista ja sisäistä kauneutta. Ja sitten se mysteeri todellisuudesta. Itsehän olen täysi vastakohta; hölötän liikaa, en osaa pitää henkilökohtaisia asioitani omana tietonani (jälkeenpäin tätä on saanut katua useamman kerran) ja muutenkin olen aika epäcool. Usein mietin, what's holding me back? Onneksi välillä voi muutamaks minuutiks unohtaa todellisuuden ja olla Lana-maailmassa evakossa itseään. Etenkin silloin kun todellisuus oikein tympäsee.



perjantai 30. toukokuuta 2014

Flower power!



Tein tänään pienin kierroksen kaupungilla. Matkan varrella näin ihania kukkia ja kauheet ihmismassat jonottamassa palvelua. Huomenna tosiaan on monet valmistujaisjuhlat ja ihmettelin ettei tälle kesälle osu yksiäkään valmistujaisia taikka häitä omalle kohdalle. Säästyin siis jonotteluilta, vaikka teki mieli ostaa omaksi iloksi jonkunlainen kimppu. Kotiin kävellessä mehustelin ajatuksella, ettei tiedossa ole siis vaatekriisiäkään... no en ehtinyt kauaa olla kotona, kun Vilma soitti että aikookin viettää valmistujaisiaan 7.päivä. Joten otan kaikki sanat ja ajatukset takasin ja nyt ainakin tiedän mistä saa upeita kukkia!






Muita ostoksia oli muun muassa Goshin huulikynä, joka pääsi heti tulikokeeseen. Tupu sanoi tätä ainoaksi joka toimii ja täten parhaaksi koskaan. Ei siis mitkään pienet odotukset. Kestää suudelman. Rakkauden kesä 2014?

torstai 29. toukokuuta 2014

Ensimmäinen lomapäivä.




Ensimmäinen lomapäivä valkeni melko ankeena ja lomalainenkin oli melko ankeella tuulella. Makoilin sängyssä turhan pitkään lääppämissä älypuhelintani. Herkullinen hedelmäsalaatti toi vähän väriä päivään. Selkäkipujen takia nukuin tunnin lattiallakin, kunnes päätin lähteä uhmaamaan sadetta ja tein tunnin lenkin. Ärsyttävän huono kunto.


Suuren urheilusuorituksen jälkeen tasasin tilanteen syömällä hoitolapsilta saatuja karkkeja hampaat vihloen. Iltaa kohden mentiin Her-leffan ja hyvän aterian merkeissä. Syöminen on kyllä hienoo! Her oli muuten mielenkiintonen leffa...jotenkin antoi aika paljon mietittävää tämmösellä datailuun taipuvaiselle haaveilijalle. Toivottavasti maailma ei mee ihan siihen pisteeseen lähiaikoina, että allekirjottanutkin huomaa deittailevansa tietokoneen kanssa. Ihan uudella tavalla muuten aukes, miks mun Sampassa luki uutena Elämänkumppani. Ironista, mutta onhan tää suhde muodostunut naurettavan läheiseksi viimeisten viikkojen aikana. 



Valokuvausintoa (tai räpsimis-) löytyy taas. Saattaa olla, että kesän mittaan tänne ilmestyy toinenkin päivitys. :D

En tajua, että nyt on kesä!!

sunnuntai 23. maaliskuuta 2014

Vanhassa vara parempi?

Päätin tänään, että haluan aloittaa nää blogihommat puhtaalta pöydältä. Verenmaku suussa yritin pari tuntia vääntää uutukaista, muttei siitä mitään tullut. Saanen apua tähän ongelmaan lähipäivinä, mutta ehdin tässä jo tulla toisiin aatoksiin. Onko mitään järkeä? Ehkäpä tätä karsimalla pääsen kannattavimpaan kompromissiin. Ei mulla kuitenkaan sisällöllisesti ole mitään muutettavaa - mitä nyt paskanjauhantaa aattelin vähentää. Tää on kuitenkin ollut tämmöistä epämääräistä ja hyvin satunnaista alusta alkaen, enkä jaksa uskoa että se siitä kovinkaan paljoa muuttuis uudesta nimestä huolimatta. Katsellaan ja kuulostellaan.

Eilen tanssin hiessä ja huusin ilmeisesti Virtasen korvakäytävät sileiks. Hyvä ilta siis. Tänään ihmettelin ja ihastelin joidenkin kykyä pysyä aina yhtä freeseinä ja hehkeinä ja ajattelinkin huomenna alkaa ottaa selvää, miten itse pääsisin edes vähän siihen suuntaan. Peilistä katsoo nimittäin turvonnut, sameakasvoinen ja kaikinpuolin väsähtänyt 26-vuotias.


ETSINTÄKUULUTETTU!

sunnuntai 9. helmikuuta 2014

Tampere calling!

Se on toverit kuulkaa vuosi 2014 ja minäki heräsin tähän todellisuuteen! Mää oon tehny työtä ja käyny jumpalla ja klikkaillu tinderissä raksia ja sydäntä. Oon odottanut, haaveillut, toivonut ja välillä pettynyt - kivaakin on silti ollut. Ystävien seura on ollut ylitse muiden, tuntuu hyvältä kun on noita tommosia kelle voi kiljua ja manailla ja silti ne jaksaa. No harminpaikka oli se, että tuo yksi turrikka lähti maailmaa katteleen - no harmi loppui lyhyeen kun päästiin juoruumaan. Taitaa olla ihan mieleiset oltavat siellä. Olen hieman kade, mutta raitapaita tietääkin syyn! Ai että, hymyilyttää.

Olispa aina yhtä valoisaa, silloin mikään ei koskaan lannistais mua!



edit: Sannin ihana kuva poistettu, koska Sanni on vähän pönttöpää!