sunnuntai 31. heinäkuuta 2011

Mä pistin laidat kii.

Ihan mieletön viikonloppu takana, jos ei oteta lukuun lauantain aamuvuoroa joka ei tuntunut milloinkaan loppuvan. Jari kävi kylässä ja kokkaili mulle ihanaa kesäistä salaattia. Sain ensikosketuksen halloum-juustoon ja oli ihanan suolaista ja hyvää. Jarin lähdettyä tekemään hiukan musiikkia nappailin itse välikuolemat ja sitten rytinällä Koskipuiston ja Rautatienkadun väliä, kunnes pian oltiinkin siinä tilanteessa että vodkaa oli vain sentti pullon pohjalla. Iloinen saa olla siitä, ettei kukaan pudonnut huoneeni ikkunasta (pun not intended...). Iloinen saa myös olla uusimmasta Cosmpolitanista. Suosittelen aivan jokaiselle elokuun numeroa ja siitä lukemaan sivut 68-69 Teron kommentit. Jos pystyt väittämään, että jätkä on hetero niin tarjoan vapaavalintaisen juoman. Naapurit varmasti myös arvostivat n. kahden aikaan yöllä käytyä sivistynyttä keskustelua aiheen tiimoilta kun Tupun kanssa spekuloitiin kebabit sylissä.

Tänään oli myös antoisa darrailupäivä. Ostin vihreät (??) housut ja s-kokoisen (??) tunikan tai mikä lie onkaan. Kaikki tosi pielessä tässä hommassa. Rosson jättitortelloneja ja aurinkoista Koskenrantaa voin suositella kaikille. Kannattaa kuitenkin hieman varauksella suhtautua rannassa liikkuvaan jättikokoiseen monsterilokkiin joka lentäessään näyttää dinosaurusmaiselta.

perjantai 29. heinäkuuta 2011

monityydyttymätön

Olen viime päivinä miettinyt paljon sellaista, että miten tunteet syntyy ja eritoten kuinka salakavalasti ne voikaan hiipua. Ihmisten motiivit ja kertomatta jätettävien asioiden määrä oman nahkansa turvaamiseksi tai epämiellyttävän tilanteen välttämiseksi pelottavat. Voiko kukaan luottaa kuin itseensä ja entä jos varsinkaan itseensä ei voi luottaa?

Miten olla itseensä ja elämäänsä tyytyväinen? Mistä tekijöistä tyytyväisyys muodostuu? Mitä tehdä, kun tiedostaa tyytymättömyytensä muttei osaa eritellä sitä mihinkään lokeroon? Kokonaisvaltainen plääh, sänkyyn pää edellä heittäytyminen ja siinä rytäkässä itsensä telominen eivät liene vastauksia yhteenkään edelle esitetyistä kysymyksistä.

Turhautuminen on pahinta. Siitä seuraa usein suuttumus ja/tai pettymys itseen.

Oletko sinä hyväksynyt jokaisen kiinnostuksesi kohteen sellaisena kuin he ovat olleet? Ei, en nyt tarkoita sitä alun huumaa, kun kaikki on vaaleanpunaista ja ah niin ihanaa.. tarkoitan sitä hetkeä, kun ensimmäistä kertaa tuntuu arjelta ja joku piirre on jo alkanut ärsyttää toisessa. Vai pitäisikö toisen olla jotain vähän enemmän? Vähän monivivahteisempi, vähän mielenkiintoisempi? Eräs ystäväni jaksaa väittää keskustelukerrasta toiseen, että jokainen nainen haluaa pahan pojan, miehenretaleen joka lopulta vaan särkee sydämen. Onko asia todella niin, että aina haluaa sitä mitä ei voi saada tai sitä mikä ei ole hyväksi itselle? Huolestuttaa.

Ihmissuhteiden sekamelskassa tuntuu, että kaikki aistit on niin äärilleen viritettynä että ennen pitkää seuraa romahdus ja täysi tiedottomuus siitä mitä oikeasti tuntee. Myös kyky lukea toisia katoaa täysin.

Itseluottamus. Olisiko se vastaus ainakin joihinkin kysymyksiin?

kuva: weheartit

lauantai 16. heinäkuuta 2011

Tammerfesthommat

Käytiin eilen Sannin kanssa YO-talolla ottamassa osaa Tammerfesteihin. Pintandwefall vakuutti jälleen kerran. Maailman parhaimpia nuoria naisia sanoisin. Regina olikin sitten suuri pettymys. Niin kehuivat kuinka ihana on taas olla Tampereella, mutta sitten jaksoivat soittaa n. 10 biisiä ja äkkiä pois. Noh, onneks pintit pelasti illan! Nyt jalkani ovat rakoilla ja kipeät, mutta se ei menoa haittaa sillä viiden tunnin päästä serkkuni astuu avioliiton satamaan ja sitähän tässä on kiireenvilkkaa lähdettävä todistamaan. Ääk kesä älä mene niin äkkiä ohi!



lauantai 9. heinäkuuta 2011

Paramore lopetti jo.

Eilen olin Ruisrokissa kattomassa Nationalia ja Prodigyä ja oli aivan mainiota. Harmi vaan, että unohdin kameran autoon. Tänään olin papan 75-vuotissynttäreillä. Harmi vaan, että unohdin kameran kotiin. Nyt olen hyvin väsynyt ja aion ottaa välikuoleman ennenkuin lähden rilluttelemaan.