sunnuntai 30. syyskuuta 2012

Blogihauskaa?!



Eilen vietettiin railakasta iltaa Jennin ja Sannin kanssa. Räpsittiin paljon kuvia, tytöt joi viiniä. Itse en ollut ihan yhtä hienostunut. Sanni sai kuulla tarinan Helsingin olympialaisista ja lonkerosta. Olympiajuomaa kuluikin sitten kosolti mitä pitemmälle ilta eteni. Klubilla HTDJ, tanssittiin ja pyörittiin ja juoruttiin, eli kaikkea mitä nyt hyvään baari-iltaan kuuluu!
Kuumeisesti odotan, että Jenni pääsee kotiin ja saan vähän kunnon kuvaa tännekkin. Oli nimittäin pelit ja vehkeet kunnossa. Mun Canoni on siihen verrattuna lähinnä surkee vitsi, vähäniinku joku kaukainen sukulainen jonka kanssa kukaan ei syystä tai toisesta haluu olla tekemisissä... :D

olympiajuoma-fiilistelyt





Lauantaipäivän valjettua heräiltiin Jennin kanssa ja mutusteltiin teeleipää. Jennin lähdettyä muihin hommiin aloin siivoomaan. Niissä merkeissä menikin sitten koko päivä. Vähän oli laiskanolosta touhua, mutta kyllä tässä kämpässä nyt jotain eroa on havaittavissa. Hassua, ettei oo sunnuntai..ihan sellanen fiilis että ois. Huomenna palkkatöitä, jihuu. Olen ihan puhki. Hyvää yötä!



keskiviikko 26. syyskuuta 2012

Johan tuli soppa.

Mikäs sen parempi ruoantekoajankohta kuin puoli kymmenen keskiviikkoiltana. Tulee kyllä komeeta mokkoo, mutta soosissa olis toivomisen varaa. Lenssukin painaa vissiin päälle vai onko ne vaan vaihdevuodet. Kuumat aallot saavat jatkokseen kylmiä ja taas homma alkaa alusta. Arki on yhtä juhlaa ja ylellisyyttä. Ostin nimittäin Lorealin hiusöljyä ja sitten appelsiinimarmeladia. Ei vois asiat olla paljookaan hienommin!


Muutamalla sanalla palaan vielä viimeviikonloppuun, tarkemmin ottaen lauantaihin. Aamulla koin suurta bloggaajahurmosta ja otin kuvan ovestani ennenkö aamulla könysin ulos huoneestani. Alunperin aattelin, että teen upean tarinan päiväni kulusta, lopulta tulin kuitenkin siihen tulokseen, että koko homma vaikuttaa aivan liian kornilta mun tekemänä...jätin siis tekemättä. Kuitenkin, nappasin kuin nappasinkin muutaman kuvan päivän mittaan, mutta ne oli vähän kehnoja. Olis pitäny ottaa kuva kynsistä, niistä tuli tosi muodikkaat; forest greenit. Ja näin iha hirveen vaivan niiden eteen. En oo pitkään aikaan ollu yhtä kärsivällinen kuin niiden kanssa!








Sit ku kerran päätin olla KUNNON bloggaaja ni otin sit jotai asukuviiki. Hah! Mulla oli päällä pelkästään mustaa, koska en tykännyt lauantaina itsestäni. Mustasta taas tykkään hyvin paljon, joten se tasapainotti tunnelman. Tykkään muuten älyttömästi myös tosta kaulakorusta ja noista kengistä. Kengät kyllä pitemmän päälle tuottaa tuskaa. Pidin hyvänä ideana laittaa rannekoruksi yhen laukkuni hihnan, se oli todella cool, mutta totesin että se kiristää liikaa. Korjasin sitten hienosti lempirannekoruni langalla ja pysyi se ainakin yhden illan koossa!


Tosiaan kaiken tän (ja ton kosmetiikkavuoren) takana oli se, että lähdin illalla Klubille Monsters of Poppiin katsomaan Karri Koiraa, Collegee ja Punks Jump Uppii. Aika eeppinen kolmikko... No mutta niin, Karri oli ihana tunnelmannostattaja. Aina siisti hetki ku tajuu olevansa keikalla, jossa kuulee kristallisia hittejä kuten Asfalttisoturi (mammat riivaa tittididiidid jne....jos tässä maassa vielä on joku joka ei tunne kappaletta komealta kalskahtavalta nimeltään)  College oli vähän pettymys. En ollut aivan oikeassa mielentilassa jostain syystä. Real Hero oli toki ihana kuulla livenä, olin kyllä pettynyt myös yleisöön. Kamoon Tampere! Enemmän se ukko olis saanu kyllä ottaa kontaktia yleisöön. Punks Jump Upilta olin odottanu jotai aika muunlaista keikkaa. Päälimmäisenä keikasta jäi mieleen, pari hurmoksellista kuulijaa yleisössä, Crystal Castlesit jossain remiksissä ja hitollinen kuumuus joka puski suoraa ytimiin. Sannan kanssa jaksettiin jortsuilla kolmeen asti, mutta sitten lähdettiin. PJU:n dj-kaksikko jäi lavalle hikoiluttaan loppua juhlakansaa.


Mokko lienee jäähtynyt, taidan pistää sen jääkaappiin ja sitten lähtee treffaileen unihiekkajäbää.

maanantai 24. syyskuuta 2012

Isolla kädellä?

Jossain vaiheessa mulla oli tosi selkee visio siitä, minkälaisista vaatteista, kengistä, laukuista ja koruista tykkään. Oli jonkinlainen punanen lanka siitä, mitä etsii shoppaillessaan ja mikä sopii minkäkin kanssa yhteen. Nykyisin, ehkä pyöreesti tän kuluneen vuoden ajan, on ihan täysi mysteeri mitä haluan. Edelleen tykkään selkeistä linjoista ja pääasissa aika tylsistä ja perinteisistä värimaailmoista, välillä on kiva vähän räväyttää jollain hullulla värillä ja isolla korulla, mutta siihen sen jää. Ehkä mua alkaa lähestymään joku ensikeväässä häämöttävä 25-vuoden kriisi. Kaipaan vaihtelua, haluaisin taas näyttää omasta mielestäni hyvältä edes siinä määrin mitä joskus on kyennyt ajattelemaan. Edes se, että tykkäisi niistä vaatteista jotka on pukenut päälleen. Eihän se ole mitään elämää, että ulos lähtemisen suuri kulmakivi on se, ettei mikään vaate tunnu eikä näytä hyvältä. Byääh. Tämänkin ongelman juuret on varmaan jääneet jonnekkin kaukaiselle pururadalle lenkkeily"harrastuksen" unohtumisen myötä. Mutta ei se voi ihan kokonaan olla sitäkään. Olisikohan ratkaisuna niin sanottu isolla kädellä siivoaminen? Olisiko eettisesti niin hirvittävän kammottavaa heittää surutta roskiin kaikki aikansa eläneet t-paidat sun muut vaatekappaleet, jotka tajuaa ostaneensa joskus lukioaikoina. Siitä on kuitenkin jo tovi vierähtänyt, eikä ne kulahtaneet rievut enää toimi kuin ehkä jonain lattianpesurättinä.
Alan pahankerran muistuttaa niitä nukkavieruja kotirouvia, joista homomiehet tekee kuumiksia naisten lifestyle-ohjelmissa. Huh. Haluaisin yllättää itseni olemalla väärässä tässä kohtaa!

Ongelmaa lisää ehkä myös se, etten tuolla kaupoilla oikein tahdo nähdä metsää puilta. Tai en oo nyt varma onko toi edes oikee sanonta, mutta iskee akuutti sokeus kun pääsee putiikkiin. Eihän se ole yhtään mun tapaista?! En löydä mitään, harvoin edes mikään vaatekappale pääsee sovituskoppiin asti. Yksi ongelma lienee se, että mulla on hyvin tarkka visio siitä, mikä näyttää hyvältä ja millasella ihmisellä pitäis olla tietynlainen vaate. Tietenkään tää ei koske muita ihmisiä joita katselen salaa kadehtien, mutta auta armias jossei joku vaate näytä mun ei-niin-siron ihmisen päällä siltä miltä pitäisi niin on taas koko elämä hetken pielessä.

Mulla on intohimo vaatteisiin. Jostain syystä en vaan enää koe, että se intohimo välittyis mun itseni kautta. Mieluummin selaan netistä nättejä kuvia ja mietin, että minkähän niistä 2007 vuonna ostamistaan purkautuvista ja reikäsistä paidoista vetäis huomenna päällensä ennenkö lähtee töihin. Hyi mua! En tykkää!

Tämmösiä kuvia fiilistelin tänään Stockholm Streetstyle-blogista. Nättejä likkoja, joilla on punanen lanka mun mielestä hyvin hallussa. 







Onks kellään muulla yhtä vaikeeta elämää??

torstai 20. syyskuuta 2012

Retkipäivä

Harjotteluni yksi mieletön plussapuoli on torstaiset retket. Tänään lähdettiin bussilla Halimasjärvelle metsäretkelle. Kierrettiin järvi ja matkalla käveltiin pitkospuita (tunnetaan tästä lähin myös tikapuina ja jalkapuina) pitkin, väisteltiin puunjuuria, ihmeteltiin muurahaispesää ja käpyjen suomuja. Osuipa matkalle yksi vesisänkykin. Tärkeimpänä tietysti kiivettiin kalliolle mutusteleen eväitä, joiden perään reippaat retkeilijät ehtivät kysellä moneen kertaan. Hyvältä näytti maistuvan, juuri ja juuri jaksettiin hereillä kaksi bussimatkaa takasin päiväkodille. Innostuspiikin laskettua oli nukkarissa aika hiljasta porukkaa. Salassapitovelvollisuudesta johtuen retkueestamme ei ole kuvaa saatavilla, mutta nappasin taukopaikalta pikaisesti kuvan. Ilma suosi retkeilijöitä mainiosti.

Tuolla vois joskus käydä ihan vapaa-ajallakin vaikka vaan kuvailemassa. Kunnon eväät tietysti mukaan. Ja välihousut!


Kello oli jo vaikka mitä kun pääsin kotiin, mutta päätin yllättää itseni tekemällä lasagnea. Aika rasvapaukku se taitaa olla, suonet tukossa seuraavat päivät. Hyvää kumminkin mitä vähän maistelin. Lieden olis voinu pyyhkästä ennen tämmösen kuvan ottamista, mutta hei nyt on kyllä ihan aitoo fiilistä pelissä. Huomenna sitten hymyssäsuin saa nautiskella töissä lounasta ennenkö lähtee viikonlopun viettoon.



Pöh. 5.20 herätys taas aamusta. Tarvii mennä pötköttään. Öitä!

keskiviikko 19. syyskuuta 2012

Kokki kolmonen!

Päikkärien jälkeen oli vähän räjähtäny olo. Olin nukkunut hienosti suklaakarkin päällä ja se aiheutti vähän kaikenlaisia tuntemuksia. Kivasti kuitenkin virkosin kun kattelin Katsomosta kiinnostukseni herättäneen Hansin matkassa, jossa tällä kertaa kokki oli New Yorkissa. Lähtötilanne vailla vertaa, mutta ohjelma kyllä miellytti mua suuresti. Aika flirtti mies. Hansia voi katsella telkasta tai: täältä!

Olin perin tuohtunut (kateellinen) jakson houkuttelevuudesta, mutta ilokseni Sanni juuri väsäili herkkua. Sain sitten lohtumaistiaista, on ne vaan hyviä! Rasva ja siirappi on ystäviä, mikä on kyllä hyvä homma koska tää tuoksu todennäkösesti syövyttää hampaita jossain kolmoskerroksen paikkeilla asti.








jos vallan innostuit niin netti on varmana pullollaan hyviä kauralastu-reseptejä
veikkaan että nää on tehty soveltaen seuraavaa:

2,5 dl sokruu
2 dl kaurahiutaleita
2 dl vehnäjauhoo
1 tl leivinjauhetta
1 tl vaniliinisokruu
0,5 dl maitoo tai vettä
0,5 dl siirappii 
(ei todella haittaa jos menee enemmän..)
150 g voita
1 muna
rusinoitaki voi pistää tai mistä tykkää

Kuivat setit ensin ja sitten märät?! Tollasia pikkukasoja pellille ja viis minsaa 175C.
On nimittäin hyvää. Tää on siitä kiva ruokalaji, että ekan pellin jälkeen voi vielä vähä lisäillä jotain ainesta jos tuntuu että maku ei oo vielä ihan kohdallaan. Ite tykkään vaikka teen kanssa, vähän tasottaa sitä makeutta.



Vika kuva on lavastettu! Käskin pysyä paikallaan, että mun pokkari pysyy toiminnassa mukana! :D


Sanni lähti Klubille katteleen Yonaa, ite voisin vaikka ottaa rennosti loppuillan. Mun tarvis huomenna muistaa ostaa lippu lauantaiks sinne. Koulutehtävät painostaa takaraivossa, ehkä mä ryhdistäydyn myös niiden suhteen huomenna ja alan paahtamaan niitä ihan tosissani. Nyt sitä toimintaa!

Kiss me hard before you go.










hiukan on alakuloinen olo. en tiedä johtuuko siitä, että heräsin 5.20 vai siitä että sataa. ehkä siitä, että kesä on auttamatta ohitse. ehkäpä otan piristävät päiväunet, se auttanee apatiaan. 

lauantai 15. syyskuuta 2012

Huurussa.


Aamu oli tänäänkin kummallinen. Ikkunat oli puoleen väliin lasia huurussa ja oli kauheen kuuma sisällä. Ulkona odottikin ikävä kylmä yllätys. Olin tyytyväinen, että lähtiessä heitin nahkatakin ja paksun huivin kaulaan. Ei liikaa ollenkaan. Pakko kai luovuttaa haaveet kesän paluusta. Joku inkkarikesämeininki olis ollu ihana.



Töissä oli huippupäivä. Tehtiin retki Tammelan torille ja puistoon. Oltiin bussilla liikenteessä, mikä pistää kummasti säpinää seitsemääntoista alle 5-vuotiaaseen. Vierustoverini bussissa oli ihmeissään lentelevästä lokkiparvesta ja autoista ja kaikesta muustakin liikkuvasti ja jännittyneenä silitteli mun peukalon kynttä samalla, kun osotteli toisella kädellä muita asioita. Söpöä.


Iltasella nähtiin Sannin kanssa Jennia ja mentään tohon viereen Sohossa käymään. Likat söi uuniperunaa ja minä halloumitoastin. Oli kyllä herkullinen toast, pakko sanoo. Mulla oli ennalta vähän skeptinen käsitys halloumista, mutta ei se hössötys kyllä turhaa oo. Maistappas jos et oo vielä ehtinyt. Puol ysin aikaan seisoskeltiin Sohon edessä ja vähäsen huvitti, että ollaan jo lähdössä kotiopäin vaikkei kello oo vielä mitään. Sattumanvarasesti pudoteltiin vähän hipsterläppää (koska meikä on nyt tosi ahdistunu niiden takia) ja sitten Jenni lähti äitille ja me tultiin sitte kotiin pelaamaan Housee. Erittäin tavanomainen perjantai.
Oonkin kyllä ihan ryytyny ja huomenna on luvassa kaikenlaista ohjelmaa.

Alakerrassa rokki pauhaa, minä toivotan nyt hyvää yötä!





torstai 13. syyskuuta 2012

Mummo sano lumessa... eteenpäin!

Uni tuntui viime yönä (ja vielä aamullakin) maittavan kiitettävästi. Ja mikäs siinä maiskutellessa, kun näin unta muun muassa sellaisesta, että Alex Turner ja Matt Helders tarjos mulle tulta ja sen jälkeen juoksin pompsahdellen pois paikalta ruusukuvioisessa silkkipusakassa. Tosiaan meinas sitten aamulla tulla vähän kiirus, mutta olinkin vahingossa niin tehokas ettei edes tarvinnut juosta bussiin ja nappasin pari kuvaakin aamun aherruksen lomassa. 



Aika kuutamolla olin kyllä vielä matkalla, koska meinasin mennä pysäkin ohi täysin lumoutuneena älypuhelimeeni. Töissä meni mukavasti, värittelin kuvia. Jep. Kuulin myös pari loistokasta lentävää lausahdusta lapsilta. Otsikossa toinen niistä.


Päätin vähän äitille suuttuneena lähtee tänään lenkille, koska se jaksaa mäkättää ku en liiku. No siellä sitten puuskutin puolitoistatuntia menemään ja nyt tuntuukin siltä, että uni maittanee taas melko vahvasti tulevana yönä. Tuntuu myös vähän siltä, että jos syön nyt muroja niin tää kaikki liikunnanriemu on ihan plusmiinusnolla. Mut ei kai sitä pitäis niin ajatella. Tää on mulle vähäsen ongelma. Äiti kyllä sano, että ei siitä liikunnasta tarvii tykätä, sen kun kävelee vaan. Ehkä tässä on mun tulevan lenkki-innostukseni (fiktiivinen käsite mun elämässä) ydinajatus. Kävelen vaan.

No mutta niin, kipasin hätäpäissäni arboretumin kautta ja siellä oli kyllä aika nättiä. Sorsat oli vähä holtittomia, meinasin kävellä yhden yksilön päälle, kun kuvasin niin innokkaasti sen lajitovereita. Olin myös aika huvittunut ja tunsin sielujen sympatiaa noiden lättäjalkojen kanssa, kun ne tuli heti norkoileen että nyt tulee salee mättöö, ku menin sillalle jonka vieressä ne polskutti..MUT HAH HAH senkin hyllyväpyllyt. Nyt ollaan joka sorkka sitte kuntokuurilla. Vihakirjeet saa lähettää mammalle.



Täydet pisteet sille, että huomenna on perjantai. Aattelin lähtee vähän rillutteleen viikonloppuna, jos vaan ei töihin soitella. Tekis ihan hyvää päästä vähän diskoon nimittäin!

tiistai 11. syyskuuta 2012

Eihän tässä ole päätä eikä häntää!

No hei, minä täällä! Elossa ollaan. Kuulkaas niin kerron.


Tämmösissä tamineissa vietin mummun ja papan 55v hääpäivää. Tai tarkemmin ottaen se oli jo aiemmin kesällä, mutta pari viikkoa sitten käytiin lounastamassa. Ruoka oli varsin hyvää, teki mieli ottaa vähän taskuun ja viedä kotiin. Onneksi ei ollu taskuja.

Ostin tänään profeel jotain outoo proteiinirahkarae. Eihän toi edes tarkota mitään. Tai tarkottaa, mutta kuulostaa tosi hassulta, varsinkin maistuu ku en kaupassa lukenu sitä raetta ja luulin että saan rahkaa mutta tässä mä vaan iltapalaksi syön kolmatta kertaa tästä samasta purkista tätä hirvitystä joka on mandariini-appelsiini-rahkaa, johon on sekotettu aimoannos raejuustoo. Onkstää nyt näitä bodarien juttuja, mä kyllä todella otan osaa, jos bodarit joutuu syömään tämmöstä ja sitten ne näyttää siltä että ne räjähtää pian. Mutta oon siitä tyytyväinen, että ostin eilen illalla viimetöikseni muroja. Syön niitä ilolla sitten taas huomenna aamulla. (Tuli nimittäin viimenen niitti murohimoihin, kun kattelin Pulp Fictionia ja siinä se diilerisälli röhnöttää aamutakki päällä, syö muroja ja polttelee varmaan jotain tosi laitonta ainetta.)

Viikko ja yksi päivä ennenkö ostin proteiinirahkaraetta alotin työssäoppimisen Pappilan päiväkodissa. On kyllä ollu huiman kivaa. Se vaan, että ei se ulkona bostailu vaan tuu koskaan oleen mun juttuni, mutta muuten menee päivät vikkelään. Lapset on siitä kivoja, kun niillä ei oo oikein samantyyppisiä noi ennakkoluulot kun meillä isoilla. Niitä vähän arvelluttaa kurkkuviipaleet ja viinirypäleet, mutta ei niitä sitten kiinnosta vaikka ne istuis kakalla huussin ovi levällään samalla, kun kaks eri väristä tyyppiä kaivaa nenää siinä vieressä ja leikkii supermiestä. Se on kaikki ihan ok. Mun mielestä se on siistiä. Tätä hauskuutta jatkuu joulukuun lopulle asti, että siitä varmaan saa aika moni kaveri vielä kuulla enemmän kun jaksaakaan.


Jos kaikki menee suunnitelman mukaan, valmistun toukokuussa. Juhon kanssa jo suunniteltiin juhlamenu:
-kaviaaria ja viiriäistä (+ sen munia)
-peltosirkkua upotettuna armanjakkikastikkeeseen
-palan painikkeeksi venäläistä sampanjaa

niin ja pukupakko!

Luulen, että niistä juhlista tulee näyttävät.

Hyvistä pidoista tuli mieleeni sunnuntai. Oli nimittäin kiva ilma niin me päätettiin lauantai vässyköinnin jälkeen Sannin kanssa ryhdistäytyä ja käytiin sitten kaupungilla tekemässä hankintoja. Pipoa ja sormikasta viileneviin aamuihin ja ehkä vähän jotain ei niin tuikitarpeellistakin. Käytiin lepuuttamassa Aschanissa ja tässäpä teille vähän kuvallista maistiaista sieltä. Kannattaa käydä! Ja ottaa iso kuppi.



Aurinkoista viikkoa. Kannattaa ottaa vähä d-vitskuu muuten! Toisille voin suositella myös adrenaliinii.