keskiviikko 26. syyskuuta 2012

Johan tuli soppa.

Mikäs sen parempi ruoantekoajankohta kuin puoli kymmenen keskiviikkoiltana. Tulee kyllä komeeta mokkoo, mutta soosissa olis toivomisen varaa. Lenssukin painaa vissiin päälle vai onko ne vaan vaihdevuodet. Kuumat aallot saavat jatkokseen kylmiä ja taas homma alkaa alusta. Arki on yhtä juhlaa ja ylellisyyttä. Ostin nimittäin Lorealin hiusöljyä ja sitten appelsiinimarmeladia. Ei vois asiat olla paljookaan hienommin!


Muutamalla sanalla palaan vielä viimeviikonloppuun, tarkemmin ottaen lauantaihin. Aamulla koin suurta bloggaajahurmosta ja otin kuvan ovestani ennenkö aamulla könysin ulos huoneestani. Alunperin aattelin, että teen upean tarinan päiväni kulusta, lopulta tulin kuitenkin siihen tulokseen, että koko homma vaikuttaa aivan liian kornilta mun tekemänä...jätin siis tekemättä. Kuitenkin, nappasin kuin nappasinkin muutaman kuvan päivän mittaan, mutta ne oli vähän kehnoja. Olis pitäny ottaa kuva kynsistä, niistä tuli tosi muodikkaat; forest greenit. Ja näin iha hirveen vaivan niiden eteen. En oo pitkään aikaan ollu yhtä kärsivällinen kuin niiden kanssa!








Sit ku kerran päätin olla KUNNON bloggaaja ni otin sit jotai asukuviiki. Hah! Mulla oli päällä pelkästään mustaa, koska en tykännyt lauantaina itsestäni. Mustasta taas tykkään hyvin paljon, joten se tasapainotti tunnelman. Tykkään muuten älyttömästi myös tosta kaulakorusta ja noista kengistä. Kengät kyllä pitemmän päälle tuottaa tuskaa. Pidin hyvänä ideana laittaa rannekoruksi yhen laukkuni hihnan, se oli todella cool, mutta totesin että se kiristää liikaa. Korjasin sitten hienosti lempirannekoruni langalla ja pysyi se ainakin yhden illan koossa!


Tosiaan kaiken tän (ja ton kosmetiikkavuoren) takana oli se, että lähdin illalla Klubille Monsters of Poppiin katsomaan Karri Koiraa, Collegee ja Punks Jump Uppii. Aika eeppinen kolmikko... No mutta niin, Karri oli ihana tunnelmannostattaja. Aina siisti hetki ku tajuu olevansa keikalla, jossa kuulee kristallisia hittejä kuten Asfalttisoturi (mammat riivaa tittididiidid jne....jos tässä maassa vielä on joku joka ei tunne kappaletta komealta kalskahtavalta nimeltään)  College oli vähän pettymys. En ollut aivan oikeassa mielentilassa jostain syystä. Real Hero oli toki ihana kuulla livenä, olin kyllä pettynyt myös yleisöön. Kamoon Tampere! Enemmän se ukko olis saanu kyllä ottaa kontaktia yleisöön. Punks Jump Upilta olin odottanu jotai aika muunlaista keikkaa. Päälimmäisenä keikasta jäi mieleen, pari hurmoksellista kuulijaa yleisössä, Crystal Castlesit jossain remiksissä ja hitollinen kuumuus joka puski suoraa ytimiin. Sannan kanssa jaksettiin jortsuilla kolmeen asti, mutta sitten lähdettiin. PJU:n dj-kaksikko jäi lavalle hikoiluttaan loppua juhlakansaa.


Mokko lienee jäähtynyt, taidan pistää sen jääkaappiin ja sitten lähtee treffaileen unihiekkajäbää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti