ruokaa ja kivoja (ihania) juttuja

Kävin kotimaisemissa viettämässä viikonloppua ja varsin sukkelaan ja mukavasti tulikin vietettyä. Eilen oltiin Vilmalla ja tutkittiin aikapaljon tv-ohjelmatietoja, tai Vilma pikemminkin niin liiallisuuksiin että piilotin kaukosäätimen. Reippaana likkana hän sitten kaivoi esiin sanomalehden ja totesi, että "katotaan sitten paperi-epg:stä". Iha mahtavaa. Syötiin itsemme ähkyyn sipsien ja karkin turvin ja "jälkiruoaksi" oli lämpimiä voileipiä ja sitten vielä jätskiä, suklaakastiketta ja mansikoita! Kaikki maistu niin hyvällä. Ennen nukkumaanmenoa katsottiin vielä jotain hyytävää leffaa ja olin aivan kauhuissani siitä. En kyllä tiedä onko parempaa emäntää olemassakaan kuin Vilma... ja uusi koti oli aivan ihana.
Ennen porukoille lähtöä sain vielä aamupalan, sekin oli ihana, kaikki oli. Loviisan kanssa opeteltii heittää yläfemmoja ja se oli kivaa. Näppärästi meni viinikumitki oikeisii suihi.

Kun pääsin äitin ja iskän pihaan niin iskä ja Klasu tulivatki juuri samaan aikaan mökiltä. Iskä tekiki siinä sitten lennosta ns. lapsen vaihdon ja minä lähdin mökille käymään. Siellä olikin hurjaa alamökin laajennusta ja diilailin vähä tädin kanssa Turtles-peitosta. Esitin jyrkän kiellon roskiinheitolle ja innostuneisuuteni kirvoitti hiukan huvitusta joukossa. Lähettiin sitten hyttysiä pakoon ja tehtiin äitin kanssa vähäsen muonaa iskän synttärien ja nimpparien kunniaksi ja kuunneltiin spotifysta musiikkia.. kaikki ei äitille käynyt "kauheen surullista...täähän on aivan ahdistavaa" ja muutenkin hieman epäileviä katseita oli ilmassa.
Kesän tokat uudet perunat maistui vieläkin paremmalta kuin ensimmäiset, lieneekö sitten syynä silli jota vetelin yhtä onnessani kuin kolmevuotiaana jolloin meinas nestehukka yllättää...

Näytetään iha naurettavan paljon sisaruksilta tässä kuvassa. Ei puutu ku se tavanomainen käsirysy, joka päättyy siihen että multa meinaa lähteä käsi sijoiltaan kun eräiden voimankäytön rajat on vähä hämärtyneet.... Myös noi mariskoolit jälkkärikippona huvitti mua tosi paljon. Tosi iittalaa...


Ainii! Musiikista vielä sen verran, että onneks sentää Bohemian rhapsodyn kohdalla äiti heräs päiväuniltaan ja hihkaisi että "Hei! Tää on hyvä!" Sain lähteä turvallisin mielin takaisin Tampereelle.

Pyykkipäivä.

Tänään oon kuulkaa pessyt kolme koneellista pyykkiä ja pian aion tiskata astiat!
Kävin myös hakemassa lounasmätöt Shangaista; friteerattua kanaa hapanimeläkastikkeessa. Riisi ja kanabullerot oli hyviä, mutta toi etikkäinen liemi olikin sitten kaikkea muuta. Onneks kotoa löytyi sweet chili-kastiketta, joka pelasti kyllä tämän aterian aivan täysin.

Mua hieman kyllästyttää ainainen remontointi, joka seuraa asunnosta toiseen. Sammonkadulla naapurista kantautunut täysin sattumanvarainen vasarointi, rälläköinti, ruuvien kiristys, sahaus ja muut selittämättömät äänet vaihtuivat pari kuukautta sitten uuden asuintalon ikkunaremonttiin, jonka viimeisiä silauksia ilmoittamatta tupattiin tekemään meidän kämppään viimeksi eilen. Ja nyt kun se prokkis on suunnilleen valmis on kolmoskerrokseen muuttanut pariskunta, joka oli jättänyt pahoitteluviestin alakerran taululle. Hyvää remonttia vaan heille..

No näistäkään vastoinkäymisistä huolimatta hymyni ei ole hyytynyt. Olo on varsin kesäinen ja iloinen vaikka viime viikon helteistäkin on vaan aurinkoihottumainen muisto jäljellä.


Tänään aion järjestää oman zumbatunnin huoneessani. Toivon paikalle saapuvaksi asuintoveriani Posia, sillä käsillä on Daft Punkin Alive 2007-DVD ja uskon sen tahdissa lantion lähtevän pakonomaiseen vatkaavaan liikkeeseen ja allien saavan ennätysmäistä kyytiä.
Näihin mielikuviin.

:)

Hep! Loman ja työn merkeissä viikot on menneet haipakkaan, mutta sentään jotain on tapahtunutkin. Koulujen päättymistä vietin kaksissa yo-juhlissa, joista toiset olivat serkkuni. Siellä pullailin viereisen kuvan kamppeissa ja voi että ku oli meinaa bad hair day! Mutta kukapa siitä helteillä välittää. Harmi ettei kuvassa näy korkkarit, sillä sellaiset jalassa mua ei aivan päivittäin näe. Juhlat olivat oikein kivat! Kumpa sellasia herkkuruokia sais joka päivä!

Jatkoille suuntasin vaimojeni kera Suistolle tanssimaan Raappanan tahtiin. Olipas kyllä kiva pitkästä aikaa olla kotikentällä. Joku tummahipiäinen lontoolaismiekkonenkin tuli jutulle ja kertoi syvistä fiilareistaan funkkia kohtaan. Joutuu välillä miettimään, että missä tuulissa ihmisiä oikein tarvii pyöritellä, että päätyy Hämeenlinnaan baariin negaamaan kaupungin surkeaa musiikkitarjontaa. Jos Raappana on neljään vuoteen parasta mitä funk-miehelle on tarjolla, asiat eivät ole aivan raiteillaan.

No mutta itte olin tosi ilonen tuosta keikasta. Ja siitä, että seuraavana aamuna heräsin siihen, kun Surina käytti mua tyynynä.

Jos teillä arvoisat julki- tai salalukijani on mielessä jotain hauskaa kirjottamisen aihetta niin ideoita saa heittää tänne suuntaan. Aurinko on mahdollisesti sulattanut omat aivonystyräni sen verran pahasti, etten saa itsenäisesti oikein mitään ajatusta vietyä loppuun asti. Ehkä pitäisi tiskata useammin.