torstai 29. joulukuuta 2011

2011 osa1

Vuosi on ollut melkoinen. Mukaan on mahtunut paljon iloa ja onnistumisen riemua, mutta myös mahalaskuja ja surua. Tasapaksuksi tätä vuotta ei siis ainakaan voi luonnehtia ja sen vuoksi aionkin nyt kuvien, musiikin ja videoiden muodossa kertoa teille, mitä vuosi 2011 oli minulle.


Viime vuoden joulukuussa sain tiedon, että pääsen takaisin koulunpenkille ja heti tammikuussa elämä sitten sai uutta potkua, kun lähäriopinnot alkoi.
Ennen koulun alkua, joka taisi olla 10. tammikuuta ehdittiin käydä loppiaisluisteluissa ja Siurossa juhlittiin Jenniä kukkamekot päällä. Pelasin paljon Scrabblea ja kaveripiirissä kohisi kun Kate Hudson sai Muse-rokkarinsa. Sinne meni meidän tsäänssit, perhana.


Tammikuu oli myös siitä legendaarinen kuukausi, että jätin ensimmäistä kertaa avaimet kotiin. Niin teki myös Sanni juuri samana päivänä, joten ei auttanut muu kuin call in the big guns. Sinne meni 40euroa, kyllä sapetti.
No eipä mennyt kauaakaan, kun saatiin aivan täysin puskista, Sammonkadulla asumisen vuosipäivän lähestymisen kunniaksi, kuulla että pitkää vuokrasuhdetta toivonut isäntämme purkaa sopimuksen. Kolmessa päivässä saatiin kuin ihmeen kaupalla uusi kämppä keskustasta ja oikeastaan tämä on ollut ainakin allekirjottaneen mielestä ihan onnenpotku, vaikka aluksi raivostutti että joutuu taas muuttamaan. Sain kuitenkin oman huoneen, jonka ikkunasta näkee Näsinneulan. Ei paha.


Helmikuussa tulin kamalan kipeeksi ja meinasin jäätyä puikoksi sekä ihmeellisen alilämpöilyn, että elämäni vastenmielisimmän talven vuoksi. Ei enää koskaan -35 -pakkasia, kiitos.




Mielen piti kuitenkin virkeänä The National ja maaliskuussa siintävä keikka Helsingin Kulttuuritalolla sekä reissu Tukholmaan katsomaan Interpolia Cirkukseen. Tässä vaivainen postaus aiheesta. Ilmeisesti oon ollut niin täpinöissäni, että en oo kyennyt edes tuottamaan muistoa tapahtumista itselleni.

Huhtikuussa vietettiin tupareita, jotka jäävät ikimuistoiseksi illaksi. Oltiin Sannin kanssa väsätty ihan liikaa kaikkea syömistä ja sitä hiton porkkanakakkua vedettiin sitten päivätolkulla juhlien jälkeen. Hyvää se kyllä oli, mutta rajansa kaikella! Juhlien saatossa tapahtui myös kaverustumista, mitä muuta voisi juhlilta vaatia? :)






Huhtikuussa alkoi ensimmäinen työharjoittelu Viola-kodissa, jonne pääsin sitten kesätöihin ja valtaosa kesästä menikin sitten töitä paiskiessa.

Vappua aloiteltiin jo perjantaina, koska perinteeseen kuuluu että aina joku on vappuna darrassa. Tämä toteutui myös tänä vuonna ja perinnettä kunnioitettiin asiaan kuuluvalla tavalla.


Vapun aattona tuli lisää väkeä mukaan karkeloihin ja koleasta säästä johtuen ei kauaa Koskenrannassa viihdytty. Auttamattoman vanhaksi siellä myös itsensä tunsi. Hauskaa oli kuitenkin ja Rumasta me itsemme löysimme lopulta. Olin vapusta onnellinen.







Toukokuun lopussa vietettiin riehakkaita viiskymppisiä kun Chrisse ja Tuomas täyttivät 25vuotta mieheen.


Toukokuu jää mieleen myös erityislaatuisesta jääkiekkosaavutuksesta johtuen. Ei hevin unohdu se riemu ja sekoilu mitä todistettiin, kun eräs jäbä heitteli vähän ilmaveiviä. Kiitti siitä hänelle! (En nyt tarkoita Nurmisen Pasia, vaik oli sekin aika mieleenpainuvaa...)

Kesäkuusta parhaiten mieleen jäi hikisten työpäivien lisäksi tähän asti huipuin juhannus. Voi miten kivaa meillä oli! Oltiin Iittalassa mun kotona ja mummun ja papan mökillä. Grillausta, juomaa, hyvää musiikkia, ihania ihmisiä. Suihkussa kiehuvan veden kanssa läträystä, kun lämmin vesi loppui. Suklaamansikoita ja Will Smith. Ainiin ja ne lampaat mummulan pihassa, joita Jenni luuli lehmiksi.... Erityismaininnan haluan antaa Tuulian koreografialle Queenin Don't stop me now:n musiikkiin. Myöskin eräälle herralle kiitokset todennäköisesti romanttisimmasta yllätyksestä, mitä olen tähänastisessa elämässäni kokenut.











Tätä ja paljon muuta oli meidän juhannus. Voi tätä muistojen ja kesäkaipuun määrää. 

Kesä kiiruhti nopeaan ja pian tuli heinäkuu. "Vähän" lisää töitä ja ämyrokissa ja ruississa ehdin juuri piipahtamaan. Vietettiin myös papan 75-vuotispäivää ja isoveli täytti 31. Ilosaaren jouduin jättämään väliin, kun serkkuni sanoi tahdon. Häät olivat kyllä mukavat.








Elokuussa alkoi taas koulu ja menin taas kohti uusia haasteita. Oli ilo, että Janne pääsi Savonlinnaan kouluun vaikka tuntuikin aika vaikealta luopua tärkeästä ystävästä ja päästää se sinne toilaileen. Tämä karvas menetys vaati tietenkin juhlistamista ja niimpä vietimmekin tapahtumarikkaan illan Koskipuistossa. Mahtava opettaja tulee viel meidän Habista!










Kesä pistettiin purkkiin Jennin luona elokuun lopussa, kun illat alkoivat jo uhkaavasti pimetä.















Kesän aikana hurahdin Skinssiin ja tuijottelin valppaasti neljä ensimmäistä seasonia ja myöhemmin syksyllä sen viidennenkin. Kävimpä myös Skins-bileissä. Paljon ehti tapahtua vielä kesän jälkeen. Siitä myöhemmin lisää.