hoi

Tapaninpäivä on nyt takanapäin ja sanon joulunvietolle hyvästit taas vuodeksi. Alkaa ehkä takavuosien pahimmat jouluahdistelut olla niin ikään taakse jäänyttä elämää, sillä aivan kuten viime joulu tämäkin tuntui varsin mukavalta ja semmoinen pahimmansortin jouluhate on mahdollisesti tiessään. Se tuntuu aika hyvältä ja olen iloinen asiasta.

Kävin tänään Vilmalla ja oli mukavaa kuten aina. Vilman ja Mikon koti on kovin mieleinen ja nyt oli kodinhoitohuonekin tullut valmiiksi. Kyllä kelpaa. Loviisan kanssa tultiin paremmin toimeen kuin viimeksi, kun sillon ei meinannu kemiat osua yhteen ja oli jatkuva rähäkkä päällä.

Pakko vielä fiilistellä, että sain ihan mielettömän ihania ja odottamattomia lahjoja. Kiitos äiti ja iskä ja mummut ja kummit ja serkut. Mää en kyllä tajua teitä aina. Tuskin maltan odottaa, että pääsen lösähtämään sohvalle tuijotteleen uutta telkkaria ja kokeileen kaikki uudet ihanat purtelot ja purnukat. Vaikken pääsekkään pureutumaan Tyyne Puustisen surmaan, olen innostunut sonni etu ja takaperin!

Kohti uutta vuotta siis!