Viikonloppuna vietettiin etukäteen itsenäisyyspäivää/äitin synttäreitä ja kyhättiin perinteeksi muodostunut juustotarjotin. Maistelin hiukan viiniäkin, mutta se sai naamani kääntymään väärin päin. Iskäkin totesi, että jos tuota tavaraa koko illan juo saa olla hirven sisuskalut!


Lauantaina mentiin naapurin viiskymppisiin ja tuntuu, että oon edelleen ähkyssä kaikista niistä herkkuruuista mitä oli tarjolla. Jopa vähän tanssin iskän kanssa ja jorasin mammojen kera. Huh. Yllätän itseni antamasta illalle viisi tähteä.
ps. saatoin löytää itselleni uuden lempimekon, josta edellisessä postauksessa vouhottelin


Eilen vietin iltapäivää väsytellen ja pelaillen mm. spider-pasianssia niin kauan, että alkoi suututtaa kun en koskaan päässyt läpi. Ei auttanut muu kuin lähteä mummun kanssa paistamaan pipareita, joka yllättäen pelasti koko päivän. Harmi vaan, että unohdin kameran kotiin ja en pölvästinä tajunnut käyttää puhelimen kameraa. Vaikutuin nimittäin syvästi mummun keittokirjasta, joka on tehty 1950 Helsingissä. Yritin katsoa siitä kuinka kauan tarkalleen pipareita pitäisi paistaa, mutta ohje kertoi vaan, että "kullanruskeiksi miedolla lämmöllä". Päätettiin sitten mennä fiiliksellä, kun munakellokin oli rikki. Vanhoissa leivontavälineissä on ruhtinaallisesti fiilistä ja oli kivaa katsella mummun touhuja ja kuunnella muottien ja marmorikaulimen alkuperästä, ja peltien viilentämisestä. Niin ja pipareita tuli kokonainen ämpärillinen!