JES!

Täällä kirjottaa yksi väsynyt, helpottunut, takki tyhjänä. On nimittäin niin, että mun hirviömainen to do-listani sai tänään viimeisen punasen yliviivauksensa ja tää on ensimmäinen päivä suunnilleen neljään kuukauteen, kun mun omatuntoni ei kolkuta jonkun tekemättömän asian takia. Näytekansio eli kuusitoista paljon aikaa vienyttä tehtävää, osaamisalan tentit ja harjoittelu suoritettu ja edessä ensiviikon näyttö. Mielettömän hyvä tunne.

Väsyneenä soittelin töiden jälkeen Matildalle ja tietysti marmatin sille, kun se oli tänään ostanut lipun Lana Del Reyn keikalle ja itse en pääse. Pakkohan se ny on toisen onnesta aina vähän kitistä. Kotio päästyäni tajusin kuinka tyhmä olin ja korostin tätä tyhmyyttä vielä itselleni käymällä meilissä ihailemassa tilausvahvistusta, joka postiluukkuuni kolahti viime viikolla:

Tässä siis syy, miksen pääse Lanaa katsomaan. Melko ironista. Mutta siis ehän mä tätä hommaa oo vieläkään sisäistänyt, vaikka rahat on tililtä kadonneet, estat, passi, matkavakuutus ja kaikki on hankittu. Tuskin tajuankaan ennenkö istun lentokoneessa ja Virtanen rääkyy vieressä. Olen innoissani, jännittynyt, toiveikas, iloinen, ekstaasissa. 

Päivää piristää myös Dermosililta saapunut tilaus, ihania uusia mönjiä. Tyrnikäsivoidetta, kasvosuihketta(!!) kasvoseerumia ja aurinkopuuteri. Mä oon ihan valmis kevääseen näillä eväillä!

Lauantaina täällä juhlitaan! Mulla onkin jo valmiiksi perjantaiolo.