Oon kehittänyt itelleni käsittämättömän pakkomielteen New Yorkista. Asiaa ei helpota se, että imen kyseisen paikan magiaa itseeni romantisoitujen lasien läpi. Teinisarjoista, joissa sitä kuvataan maailman parhaana paikkana ja katsomalla jotain muotiviikkojen videopätkiä sieltä. Ja musiikissa NY:n pelkkä mainitseminen saa hengen salpautumaan. Eikä myöskään helpottavaa ollut se, että yksi parhaista ystävistäni otti uuden vuoden vastaan paikan päällä. Melko vakavissaan sovittiin Jannen kanssa, että aletaan keräämään rahaa matkaa varten, joka sijoittuisi mun koulun loppumiseen parin vuoden päähän, mutta eihän tilanne liian hyvältä näytä. Muutama penni on jo sitä ajatellen sukan varressa, mutta aika paljon tulee näyttämään realistista suuntaa kesän työllisyystilanne, jonka en usko totta puhuen olevan kovin kukkea. Saa nähdä! Onneksi pääsen parin viikon päästä Tukholmaan lievittämään tuskaani edes vähän.
-Suvi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti