Aamulla maito oli loppu, joten en nähnyt muuta vaihtoehtoa kuin olla reipas, laskea riittävän määrän senttejä yhteen ja lähteä kauppareissulle. Helpottaakseni maidonostamisen jälkitiloissa kokemani euforian aiheuttamaa yleistä hitautta ja siitä mahdollisesti koituvaa kiirettä päätin meikata ja puunata itteni siihen kuntoon, että kun oon saanut aamumyslit nassuun ja Ryan Gosslingin kuolailut loppuunsa niin ei tartte kun porhaltaa iltavuoroon.
Kun pääsin kämpästä ulos, tämä miellyttävän kesäinen näkymä rapussa herätti ilon tunteen minussa ja samalla muistin että heiii mullahan on tänään nimipäivä! Tästä varsin ilahtuneena päätin repäistä ja ostaa myös jotain muutakin kuin litran maitoa.
Otavalankadulla näytti siinä puoli yhdentoista aikaan vielä aika laiskalta kesäaamupäivältä, ei ollut paljon ketään liikenteessä. Ei kyllä haitannut yhtään, tuntui tosi levolliselta ja tein varmaan hitausennätyksen lähikauppaan kävelyssä.
Tuomiokirkonkadun ja Verkatehtaankadun kulmassa liehui yksinäinen lippu ja siihen partseille osu kivasti aurinko. Sen pitempään fiilistelemättä sujahdin kauppaan ja tietyistä finansiaalisista syistä johtuen ostoslistani ei rönsyillyt kahta banaania ja yhtä jugurttipurkkia pulleammaksi. Hyvillä mielin lähdin kuitenkin takasin kotio, vaikken ees nähny sitä ihan komeeta flirttipoikaa.
Tää tarina oli nytten tän pitunen. Loppuillan suunnitelmana on pelata yksi Spiderpasianssi, kuunnella pari Metricin biisiä ja sitten simahtaa, että jaksaa huomenna olla reipas aamuvuorolainen. Hyvää yötä!
ps. tän postauksen asettelu on ihan peestä, mutten jaksa tapella enempää noiden tyhmien kuvien kanssa!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti