By friday life has killed me.

Siskon toiveesta mää palaan linjoille pikkusen tauon jälkeen. Aattelin, etten oo tehny pariin kuukauteen oikein mitään, joten jouduin kaiveleen puhelimesta vähän kuvia ja muisteleen niiden perusteella missä oon viilettänyt.

Harjottelussa on tullu painettua niskalimassa, onneks osittain palkallisena. Ajoittain todella rankkaa työtä, miettii mihin sitä on päänsä pistänyt kun löytää peukalot keskeltä kämmeniään. Päivittäin sitä vaan oppii ja viisastuu. Vielä musta tulee hyvän sijaan tosi hyvä. Alkuviikosta palautin vihoviimeisen näyttösuunnitelman, feels good. TJ 17.

 Mäh. Alko tääki rupeama taas. Ei inspaa. Ainoo, mikä innostaa oli semmone hieno taulukko, joka antoi ymmärtää että tästä keväästä tulee triljoona kertaa helpompi ku edellisestä. Katotaan. Nokka syhyää.

Hyvästit katupölylle ja likasille ikkunoille.

Kävin erityisen reippaan siivoussuununtain iltana Tupun luona kylässä ja hemmottelin meitä Starbucks-suklaamokkakahvilla. Kyllä, se oli jopa ihan hyvää. Opettelen, opettelen! Kotiinlähtiessä olin masentunut omaan ulkomuotooni erään kotimaisen laaturealityn vuoksi, joten päätin näemmä ikuistaa kourani jonka kylmän kosketuksen ovat tuta saaneet toiset teistä.

Pitkästä aikaa oli ihana käydä Sannin luona, jonka kotia en koskaan voi hypettää liiaksi. Mun sielun sopukoista kuuluu tyytyväistä hykertelyä siellä ollessani. Oli myös mukavaa nähdä saman katon alla kaikkia ihania likkoja ja yöllä lähtee humputtaan Klubille.

Tosi pitkään (kolmisen vuotta) oon yrittäny ostaa kettureppua aka kommunistikyttyrää, mutta se on aina vaan jäänyt. Olen useemman kerran myös seisoskellyt reppuhyllyllä, mutten koskaan osannut päättää väriä. Päädyin nyt sitten hetken mielijohteesta beach pink-väriseen reppuun ja se on kyllä aika vekkuli. Ostin myös kaikenlaista muuta tyttöjenväristä Prismasta, kun oli vähän alehommat. Kynsilakat osottautu muuten aivan nappivalinnoiksi.

Samana päivänä soitti Sanni ovikelloa ja kiikutti tänne mun kiusaksi pussillisen herkkuja. Oon tässä yrittäny olla vähän dieetillä ja nämä tuliaiset ei ainakaan helpottaneet kolmen ekan dieettipäivän aikana syntyneitä suklaaniksoja. Mutta kyllä se kummasti piristi kun tuo viipperä kävi piipahtamassa.

Huomaa kristillinen tasajako...

Viime viikonloppuna lähdin oikuttelujeni jälkeen ilosin hypefiiliksin Helsinkiin Jennien kaljanjuomisjuhlaan. Sain kuulla huhun, että sillä vaaleetukkasella onkin synttärit ni kukkia sitten piti saada. Nättejä mielestäni. Jennien kotihan oli siis ihana, kuten arvata saatoin ja ku edellispäivänä olin katellu kissojen zen-videoita nii mua ei Ampu ees pelottanu vaan jopa vähä hivelin sitä mitä se ny anto sit koskee. Yllättäen Ampun maha oli kohtaamishetkellä paljo pahemmin ruikulilla ku omani. Harmi toisaalta hänen puolestaan.

Sailan kanssa hipsittiin Jennilästä Kutoselle jortsuille. HTDJ oli yllärinä siellä, joten niitä on ny tullu kolmet tässä iha pienen ajan sisään. (Vappubailuista pian lisää.) Vallilan aamu otti mut aika suosiollisena vastaan, vaikka olin vahingossa mennyt pötköttään täydessä tällingissä. Ennen kotiolähtöä kävin vielä Jennilässä nauramassa itselleni ja muille ryytyneille, kunnes lähdin kotiin ratikkasekoilun ja pendolinohäpeilyn värittäessä iltapäivääni.

Mullahan on ollu kivaa!