Nakkisoppa pulputtaa liedellä ja pakastelantun ja -sellerin hajut kantautuu nenään ja silmiin aiheuttaen ikävää kutinaa turvotusta. Tosinaisen siedätyshoitoa. Mulla on kaksi päivää jäljellä osaamisalan työharjoittelua, mikä tarkoittaa että ylihuomenna on arviointikeskustelu. En tiedä mikä vaivaa, kun ensimmäistä kertaa mua ei stressaa eikä jännitä. Vois kuvitella, että on hyvä asia mut vähä huonolta vaikuttaa. On jotenkin sellanen valmiiksi luovuttanut olo. Ei jaksa pingottaa, kun petyin itseeni näyttöviikolla. Tiedän, että saan hyvän arvosanan, mutta jotenkin on sellanen soitellen sotaan-fiilis. Kuitenkin nyt piristää paljon, kun aurinko on paistanut ja ainakin sisällä kämpässä oli päivällä t-paitakelit. Ei tässä ihmisen kannata liikoja toivoa, niin tällä mennään toistaiseksi!
Katellaas sitten kuvia. Niistä kaikki tykkää.
Pari viikkoa sitten vietimme ikimuistoiset viiskymppiset Sailan kanssa. Iso joukko ihania ihmisiä saapui paikalle. Harmi, etten ihan kaikkien kanssa ehtinyt illan aikana poseeraamaan ja jotkut luikurit on onnistuneesti pakoilleet kameraa koko illan. Vanhus kiittää vielä ihanista lahjoista vallan otettuna.
Revontulia ei näkynyt alkuviikosta, mutta oli silti mielettömän kaunista.
Onnistunut ruoka, hyvä mieli. Kumpa aina vois juoda pirtelöä.
Ihana Juho.
Näillähän me jaksetaan taas monta päivää, vai mitä?! :)
Oi vitsi niin kiva näköne meininki taas ollu :) kivaa että laitoit kuvia. Ja toi pirtelösalaattimeininki huh mää näin sen jo facessa ja tuijotin sitä varmaa pari minuuttia ja yritin keksii jotain järkevää sanottavaa mutta emmää voinu muuta ku tuijottaa ja huomasin että syljen eritys kasvoi. Oli varmaa hyvää.
VastaaPoistaOli kyllä mukavaa, kuvia olis saanu olla enemmänki. Ite niitä pikkupäissää yritin nappailla jossain vaiheessa, mutta se ny aina on vähä mitä on. :D
PoistaMä oon tuijotellu kans ruokakuvaa myöhemmin ja yrittäny jotenkin ajatuksenvoimalla saada saman setin uudelleen eteeni. Välillä keittiönkin puolella lykästää.