innostus

Pitemmittä puheitta asioita, jotka ovat viimeaikoina miellyttäneet erityisesti...



Normal Watches-kellot, joista erityisesti pidän mallista nimeltä 4:20. Tuossa on vaan jotain mikä lumoaa meikän ihan tyystin. Ihanat värit ainakin. Hintakaan ei olisi liian tuntuva ja kelloahan tässä on etsitty jo pidemmän aikaa.....
Jos tykkäät muovihihnasista villihköistä kelloista nii kannattaa tsekata
http://www.normalwatches.com/










Reginan Puutarhatrilogiasta nautin ensin MySpacessa, sitten Spotifyssa ja nyt nautinto on rajattua. Pitäisi siis suunnata kauppaan ja ostaa levy omaksi. Totuus minusta potkii aika tiukasti takaraivoon. Tai ainakin jonnekkin harmaisiin soluihin pään sisällä. Levyn tiimoilta otetut soutuvene-kuvat ovat muuten inspiroineet allekirjoittaneen lisäksi muitakin.
Niitä voi ihailla Reginan kotisivulla:
http://www.reginaregina.com/






Kädet. Jälleen kerran ikuisuusrakkauteni nostaa päätään lumisokeuden pilaamasta massasta. Katselin synttärieni kunniaksi 2007 kesältä taltioitua Editors-keikkaa ja siinähän ne Tom Smithin kädet taas soljuivat pitkin ruutua. Harvinaista tässä kyseisessä herrassa on se, että pelkän kämmenen sijasta kuumuus jatkuu aina hartioihin saakka. Ja käsien vääntäminen erilaisiin asentoihin onkin ainakin meikälle oikein mielekästä katseltavaa. Tuskin maltan odottaa kesää! (pakko noi kädet on nähdä Törnävässä...)











Kuntosalitreeni on kipeyttänyt alaselkäni jälleen, mutta se herättää silti -ehkä osittain vähän turhaakin- toivoa pienemmistä jenkkakahvoista! Mikäpä olisikaan sen mukavampaa kuin voida pukeutua farkkuihin ja t-paitaan, niin ettei kokoajan tunnu siltä että jostain läski purskahtaa näkyviin... Toivossa kuitenkin elämme ja tulevaisuuteen katsotaan kirkkain silmin. Kylkikerho kokoontukoon!




Kuka haikailee ja kenen perään? Ja etenkin missä vaatteissa. Ai ai ai, mää kyllä ootan tota Gossipin toista kautta vähän turhankin malttamattomana. Odotukset on todella kovat.


Totesin aamulla, että köyhyys pilaa mun hiukset. 'En löytänyt' omaa kampaussuihkettani aamuhässäkässä, joten käytin äidin vastaavaa. Tuntui, että se oli kuin tekohengitystä meikän heinäpellolle, joka sijaitsee kaljun päällä. Isona musta ei tuu lentoemäntää eikä palomiestä, mut mulle tulee sit yhtä ihanat hiukset ku Blairille!








Haluun SIKKEIHI REIVEIHI!!! Ei mitää rocktownuusiivuosii enää koskaa, vaan kunnon jorattavaa bloc party after party-henkistä menoo. Tilauksessa. Vaikka sitte jonku olkkarissa, jos ei raha, aika tai paikka anna myöden muuta.









Sokerina pohjalla viime lauantaina scoraamani synttärilahja Maijulta. Väistämättä sitä miettii, että minkälaisen yleiskuvan sitä itsestään antaa... vai onko vika vaan kanssaeläjissä. Huumoria ei onneks tässä tilanteessa meikältä puutu, joten hommahan toimii ku junan vessa:

jep, sain Iron Maiden-paidan. Ohan sekin musiikkia, en vaan oikein koskaan ole kuunnellut kyseistä bändiä saatika saman genren edustajia. Mut ihan hauskaa, ehkä otan tästä tavan ja alan haalia bändipaitoja tietämättä orkesterista mitään. Eikös se muuten ole ihan muotia nykyään?

Bonuksena tyhmä asento. :)







Moikka ny.