Laskiainen

Oon tässä pari viikkoa miettiny, että mistäs sitä nyt sitte oikein alkais kirjotteleen. On vähä sellanen tyhjä arpa tää meikäläisen arki. Harjottelua ja lusmuilua pääasiassa, noo tein mää sentään eilen ravitsevaa munakasta uunissa, mummun innoittamana. Ei siitä kyllä tullu läheskään yhtä hyvää ku mummun tekemästä, se on vaan se luonnon vakio. Mää oon vähän surkeena, jos mun lapsenlapset joskus tulee tekeen paljo huonompaa kun mää. Aika sama sitte mennä vaikka mäkkiin vetään huttua. No eletään niiden puolesta toivossa, että mä vielä kehityn!

Pääkohdat tässä alkaneessa vuodessa on kyllä olleet:

Syöminen. Mää oon syöny kalaakin. (Avokadohommat on kyllä vähä jääneet..)

Sailan uudistuneen vessan tuparit, joista tuli tyttöjenjuhlat, koska poikia ei kiindenny.

Hirvee matkastressi, kun en saa asioita hoidettua ja oon ihan tunnontuskissani. 

Oon nähny kokoillan elokuvan verran pelottavia, ahdistavia, outoja, hassuja, hupaisia ja hauskoja unia. Ja sitte joo, no määhän oon täysin koukussa; tänäänkin klo 22 päivä taas kruunautuu, kun Iholla tulee.

Saan tehdä harjottelua palkallisena kaks päivää viikossa maaliskuun puolesta välistä eteenpäin, upeeta.

Hyvää tässä alkuvuodessa on ollu mun mielestä, se ettei oo sellasia wihapakkasia. Ollaan nimittäin oltu paaaaljon ulkopuuhissa harjottelussa. Pari viikkoa heti alkuunsa hiihdettiin päivittäin ja oli hauska seurata muksujen kehitystä, ne on siitä jänniä tyyppejä, kun ne lähtee monet ihan nollasta ja viikon päästä ne sivakoi jo meneen ja loukkaantuu jos yrittää neuvoo. Hölmöltä se kyllä tuntuukin lähtee neuvoon, kun itse seisoo reittä myöten hangessa kuomat jossain siellä kasan alla solmussa. Tietty myös ihan hauskaa, kun muuten umpisurkeena traditioiden ja päivämäärin muistajana pysyy hyvin kärryillä kun lapsille tarvii järjestää kaikenlaista teemaan kuuluvaa aktiviteettia. Työnkuvaan on kuulunut muun muassa ystävänpäiväkortin askartelua ja tarhan pulkkiin laitettiin urakalla uusia naruja, että saadaan hommat käyntiin. Siitä päästäänkin tähän päivään: oltiin pulkkamäessä ja laskemisen jälkeen oli kivaa kattoo kun muksut söi pulkassa kyrsää tyytyväisinä. Lounaalla oli toinen huvittava hetki, kun yritettiin saada 15 3-5vuotiasta tajuamaan, että jos on syöny yhden kokonaisen laskiaispullan niin se vastaa samaa asiaa kuin jos on syönyt kaksi puolikasta. Että voi tuntee ittensä välillä huonoks selittäjäks kun ne kattoo sua sellasella "mitä sää ny selität"-ilmeellä epäluulosena.

Ihan hyvät fiilikset kaikenkaikkiaan. Vähän sellanen kauhuisa olo, pelottaa että joku juttu kusee vielä. Vähäsen liikaa paineita nyt kasattu tähän kevääseen. Kai siitä osa on ihan itseaiheutettuakin. Kaikki on mennyt tähän asti hyvin, vielä pitäis jaksaa ponnistella muutamaan otteeseen. Huomiselle jättäminen ei oikein nyt oo se juttu. Huomenna menen ostamaan lisää c-vitamiinia.