Tiiättekö sen fiiliksen, kun ressaa niin pirusti että on iha lamaantunu eikä saa mitään aikaseks. Ja olo on yhtä viehkee kun katujyrän alle jääneellä tuulenpesällä. No mulla on just se fiilis. Ei oo nimittäin hyvä fiilis se. Venyttelin aamusta vähän aikaa, jos vaikka lähtis aivoissa veri kiertään ja pääsis takasin näytekansion kimppuun. Venyttely kuitenkin pisti masentaan aika paljon; meikähän on pahemman kerran jumissa ja nähtävästi taipuisuusaste tällä hetkellä on semmosta lepposaa sorkkaraudan tasoa. Ei sekään mua pahemmin ilahduttanut, että maha tuli vastaan tämän suruisan venyttelysession aikana. APUA! Tarttee ryhdistäytyä. Oon hirveesti lukenut, että yhden jos toisenkin lupaus tälle vuodelle on pitää itsestään parempaa huolta. Ei tekisi itsellekään pahaa liittyä tähän joukkioon. Yhden lupauksen oon tehnytkin jo ennen tätä: aion opetella syömään avokadoa. Mielettömän vaikee haaste mulle. Yleensä oon possuna ruoan kuin ruoan kimpussa (paitsi kala), mutta jostain syystä tökkii avokado. Ei se nyt niin kamalaa voi olla?! Noh, maistoin sitä jo pari kertaa tällä viikolla ihan vähäsen ja mun ilmeet oli ilmeisesti hyvin valaisevia mun makunystyröiden suhteesta kyseiseen vihreään palleroon.
Eli siis nyt alkaa tää itestä huolenpito sitten. Hitaasti, epävarmasti ja toivottomasti. Ei kato kannata laittaa tavotteita liian korkeelle, ettei tarvii sitten pettyä.
Eräällä ystävälläni on hymynkareen huulille nostava motivaatiokuva työpöytänsä taustakuvana. Pakko varmaan lisätä oma ei-niin-realistinen-motivaattori tähän. Tuun katsomaan tätä kuvaa tästä lähtien joka kerta kun tekee mieli suklaata ja pullaa. Joo eli tässä meikä (oikeasti malli
Joanna Krupa, shhh) paddle boardaamassa kesällä 2013.
kuva:iltalehti
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti