I just replay it, love.

Toisin sanoen en sittenkään ole vielä valmis päästämään irti vuodesta 2012. En ennenkuin musiikki, jota kuuntelin suurella antaumuksella pääsee tänne jonkunlaiseksi listaksi. Sitäpaitsi tää lista on välttämätön, koska mulla on surkea päivämäärämuisti ja tämän avulla voin sitten vanhoilla päivilläni (vuoden päästä) käydä täällä muistelemassa kultaista nuoruusaikaa.


Päräytetääs tästä homma liikkeelle.
Sehän on Mian Bad Girlssistä tommonen erityyliin härkänen remiksi. Valehtelisin jos väittäisin, että jäin Klubin nurkkaan istumaan kun tää lähti Hang the DJ:ssä soimaan.






...joo mieti kuinka kuuma mulla on ollu baarissa.

Tätä vähän arvelluttavaa laulua ei koskaan lukuisista toiveista huolimatta kuultu yhdessäkään anniskeluravintolassa. Mikäli video ei sulla näy, niin kirjaudu hyvä ihminen YouTubeen. Epic shit.



Sitten mulle tuli se vaihe, jonka lähes jokainen tyttö käy elämässään läpi. Nimittäin Ryan Gosling-vaihe. Tästä aasinsiltana lähti muutaman kerran pyörimään yöpuhelu..



Vuoden pakolliset tunteilut ja fiilailut:







Kuulin tän tietty Greyssä ja oon kyllä tosi fiiliksissä tosta Youth-ep:stä.




Jukka Ässä vakuutti mut levyllään. Hianoo.


Tämä biisi on tuonut mulle kesän, vaikka ulkona olis kuinka kamalaa.

Ikimuistoisimmat kappaleet kestävät kulutusta sekä vuosia.

Ilmaveivi.


The Suu.


Alex.


Kuolaus. + Juhon bailaus. + Bailaus in general.


Kun kuulen tän biisin, kuulen soittoääneni ja tanssilattian kutsun.


Yksi all time lempparibiisi. Säväyttää. Herättää.




Hipster-osio. Eli osio, jossa on monta hyvää biisiä ilman mitään sen parempaa punasta lankaa.







Vanha rallatus jo, mutta mä jotenkin vasta kunnolla löysin tän -12. Ensin tää soi pari kuukautta päässä ja sitten muutaman kuukauden kuulokkeissa.




Drums soi tosi paljon keväällä, kun hajoilin allergioideni kanssa. 2011 kevään kuuntelin Bombay Bicycle Clubii. Kevät selvästi pakottaa mut kuunteleen poikabändejä.



Like a boss. Kun tää soi, tuntuu että olis katukuvassa voittamaton hahmo.




Viimeinen, muttei suinkaa vähäpätöisin osio: vuoden parhaat spektaakkelit!

No alkuun nyt se surullinen uutinen, kun Whitney kuoli. No sitä tietysti piti sitten verestää, kun vuonna 2000 meikä 12v bailas ja lauloi mukana erityisen kovasti.



EEPPINEN. PARAS. ILMIÖ. DON'T LET ME DOWN! Mää innostuin tästä täysiä ja oon edelleen vähän epäuskossa, kun tää ei päässy edes jatkoon. Harvinainen euroviisu-sykkiminen meikältä.


Kiistatta hienojen kokemusten top5:ssä tänä vuonna oli nähdä RHCP livenä Matildan kanssa. Kylmänväreet siinä nousu itelläkin pintaan, kun tän tyyppiset biisit kuuli paikanpäällä.


Vuoden aikana rakastuin Lanaan erittäin kovaa. Sanokaa vaan että teennäistä paskaa. Minä sanon, että ihanaa ja jeesaa ku elämä on sitä itteensä.



Ihan pakko vielä mainita. Call me maybe. Miettikää ny. Kaikki on kuunnellu sitä. Ja saanu hyvän mielen siitä chattiruletti-videosta.




Mun oli ihan pakko saada tehä tää postaus. Ihan pakko, koska en haluu tehdä kouluhommia. Ja ihan pakko, koska nää musiikit on mulle tärkeitä. Toivottavasti ei tullu yliannostusta meikän mielipiteitä jakavasta musiikkimausta. Tää nyt on vähä tämmöstä, sanoi eräs musiikki-idolini kerran. Oli oikeassa.

Tästä eteenpäin keskityn ainoastaan nykyhetkeen ja ehkä jopa tulevaan.