vuoden opiskelija

Oon niin ylpeä itsestäni, mulla meni tänään koe niin hyvin, että en voinut uskoa sitä tehdessäni silmiäni. Tuntui, että tiesin vastauksen kaikkeen mitä kysyttiin ja minua ja koulumenestystäni paremmin tunteva ymmärtää tilanteen historiallisuuden.

Kokeeseen lukiessani koin eräänlaisia valaistumisen ja hulluuden rajamaille sijoittuvia tunne-elämyksiä, mutta eipä ihan jokainen osaa ulkoa ihmisen luita! Hah. Kyllä nyt leijutaan ja viikon päästä olen unohtanut kaiken.

Nyt kun tän opiskeluaiheen makuun päästiin niin pakko vielä mainita, että siinä meni vain yhdeksän kuukautta, että sain opiskelijakortin hankittua! Miettikää! Suorastaan tehokasta toimintaa ja sekin homma oli yksi tuskien taival kiitos vr:n toimivien palveluiden ja kaatosateen. Mutta sisulla mentiin ja hymyllä! Tähän kaameaan farssiin mahtui epätoivoinen indiejäbä ja meikän semirallienglanti, teneriffamummu matkahuollossa ja naapurin mummulle avasin oven(olis meinaa jollekkin lukoista paremmin tietävälle hommaa, vaikein ovi koskaan) ja sain halauksen kun se pääsi kotiinsa. Lahjoitin myös 35senttiä Punaiselle Ristille, että kyllähän tässä jo melko hyvin mielin saa lähteä huomenna Helsinkiin krebaamaan. Vai mitä?

Päiväänne piristämään tai kauhistuttamaan loppuruno, jonka kirjoitin iltapalasta haaveilevalle vaimolleni:

ota leipää rakas

tuore tai pakas

pysyt paremmin kasas

lupaan lopettaa tähän että otat mut viel takas

Kivaa viikonloppua kaikille!