Aamuvarhaisella heräilin miettimään syntyjä syviä. Heräsin myös siihen, että korvia palelsi. En kyllä oikein meinaa päästä sinuiksi uusittujenkaan ikkunoiden kanssa. Vetää ihan hirveesti. Mikä avuksi? Älkääkä vaan sanoko, että vedä takaisin. Pelailin hetken ja täyttelin ristikkoa (kyllä, olen mummu) ja sitten kömmin teekupposen kanssa olkkariin katteleen pari jaksoa Innoa ja samalla herätin Tupun karusti kauneusuniltaan.
Vietettiin oikein rento sunnuntai katsellen kaikkea hömppää ja höpötellen kaikenlaista. En koskaan pääse yli Jartsan ihanasta reaktiosta tässä hupailussa....
Tupun pirteys tarttui lopulta minuunkin, vaikka tukkapäivä olikin aika huono. Aurinkokin jaksoi paistaa ja melkein lämmittikin.
Mikäli jollakulla jäi trauma Noriko Show:n mieleenpalauttamisesta, voi tämän avulla yrittää saada ajatuksensa muualle:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti