Tänään tuhlasin vähät rahani Stockmannin kaaoksessa ja totesin, että ihmiset todella sekoaa Hulluilla päivillä. Pääsin itekkin fiilikseen ja löin mm. korillani jotain naista olkapäähän. No hyvä reissu sikäli, että nyt saan kuunnella Chisua kyllästymiseen saakka.
Hauskaa oli myös fiilailla tänään vanhempaa HIMiä ja Rasmusta. Kuinka paljon helpompaa elämä oli kymmenen vuotta sitten. Tällä laskutoimituksella en enää mieti, miksi niin monet kärsivät kolmenkympinkriisistä.
Tämän kuun loppuun mennessä pitäisi päättää mihin aion koulutuksessani erikoistua. Sävelet tuntuu sen verran selviltä, etten uskalla edes laittaa asialle ajatusta ettei vaan epäilys iske. Pelottavaa ajatella, että tätä mä nyt sitten teen loppuikäni. Vaikka eihän se ihan niin mene, silti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti