perjantai 29. heinäkuuta 2011

monityydyttymätön

Olen viime päivinä miettinyt paljon sellaista, että miten tunteet syntyy ja eritoten kuinka salakavalasti ne voikaan hiipua. Ihmisten motiivit ja kertomatta jätettävien asioiden määrä oman nahkansa turvaamiseksi tai epämiellyttävän tilanteen välttämiseksi pelottavat. Voiko kukaan luottaa kuin itseensä ja entä jos varsinkaan itseensä ei voi luottaa?

Miten olla itseensä ja elämäänsä tyytyväinen? Mistä tekijöistä tyytyväisyys muodostuu? Mitä tehdä, kun tiedostaa tyytymättömyytensä muttei osaa eritellä sitä mihinkään lokeroon? Kokonaisvaltainen plääh, sänkyyn pää edellä heittäytyminen ja siinä rytäkässä itsensä telominen eivät liene vastauksia yhteenkään edelle esitetyistä kysymyksistä.

Turhautuminen on pahinta. Siitä seuraa usein suuttumus ja/tai pettymys itseen.

Oletko sinä hyväksynyt jokaisen kiinnostuksesi kohteen sellaisena kuin he ovat olleet? Ei, en nyt tarkoita sitä alun huumaa, kun kaikki on vaaleanpunaista ja ah niin ihanaa.. tarkoitan sitä hetkeä, kun ensimmäistä kertaa tuntuu arjelta ja joku piirre on jo alkanut ärsyttää toisessa. Vai pitäisikö toisen olla jotain vähän enemmän? Vähän monivivahteisempi, vähän mielenkiintoisempi? Eräs ystäväni jaksaa väittää keskustelukerrasta toiseen, että jokainen nainen haluaa pahan pojan, miehenretaleen joka lopulta vaan särkee sydämen. Onko asia todella niin, että aina haluaa sitä mitä ei voi saada tai sitä mikä ei ole hyväksi itselle? Huolestuttaa.

Ihmissuhteiden sekamelskassa tuntuu, että kaikki aistit on niin äärilleen viritettynä että ennen pitkää seuraa romahdus ja täysi tiedottomuus siitä mitä oikeasti tuntee. Myös kyky lukea toisia katoaa täysin.

Itseluottamus. Olisiko se vastaus ainakin joihinkin kysymyksiin?

kuva: weheartit

3 kommenttia:

  1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  2. haha, kirjotin ihan kauheita virheitä eka niin poistin :D siis kirjotusvirheitä. alko nolottaa. mutta niin, elämä on nannaa mutta välillä ihan kumman hankalaa. oon miettiny samoja juttuja ihan hiljan. outoo on.

    voi hyvin suviseni <3

    VastaaPoista
  3. hankaluutta on kyllä riittävästi. jotenkin odotan jo syksyä ja toivon, että se tuo jonkinlaisen helpotuksen tullessaan.

    voi itsekkin ja tsemppiä kuvaushommiin!

    VastaaPoista