Näytetään tekstit, joissa on tunniste ruoka. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ruoka. Näytä kaikki tekstit

tiistai 12. helmikuuta 2013

Laskiainen

Oon tässä pari viikkoa miettiny, että mistäs sitä nyt sitte oikein alkais kirjotteleen. On vähä sellanen tyhjä arpa tää meikäläisen arki. Harjottelua ja lusmuilua pääasiassa, noo tein mää sentään eilen ravitsevaa munakasta uunissa, mummun innoittamana. Ei siitä kyllä tullu läheskään yhtä hyvää ku mummun tekemästä, se on vaan se luonnon vakio. Mää oon vähän surkeena, jos mun lapsenlapset joskus tulee tekeen paljo huonompaa kun mää. Aika sama sitte mennä vaikka mäkkiin vetään huttua. No eletään niiden puolesta toivossa, että mä vielä kehityn!


Pääkohdat tässä alkaneessa vuodessa on kyllä olleet:
Syöminen. Mää oon syöny kalaakin. (Avokadohommat on kyllä vähä jääneet..)
Sailan uudistuneen vessan tuparit, joista tuli tyttöjenjuhlat, koska poikia ei kiindenny.
Hirvee matkastressi, kun en saa asioita hoidettua ja oon ihan tunnontuskissani. 
Oon nähny kokoillan elokuvan verran pelottavia, ahdistavia, outoja, hassuja, hupaisia ja hauskoja unia. Ja sitte joo, no määhän oon täysin koukussa; tänäänkin klo 22 päivä taas kruunautuu, kun Iholla tulee.
Saan tehdä harjottelua palkallisena kaks päivää viikossa maaliskuun puolesta välistä eteenpäin, upeeta.


Hyvää tässä alkuvuodessa on ollu mun mielestä, se ettei oo sellasia wihapakkasia. Ollaan nimittäin oltu paaaaljon ulkopuuhissa harjottelussa. Pari viikkoa heti alkuunsa hiihdettiin päivittäin ja oli hauska seurata muksujen kehitystä, ne on siitä jänniä tyyppejä, kun ne lähtee monet ihan nollasta ja viikon päästä ne sivakoi jo meneen ja loukkaantuu jos yrittää neuvoo. Hölmöltä se kyllä tuntuukin lähtee neuvoon, kun itse seisoo reittä myöten hangessa kuomat jossain siellä kasan alla solmussa. Tietty myös ihan hauskaa, kun muuten umpisurkeena traditioiden ja päivämäärin muistajana pysyy hyvin kärryillä kun lapsille tarvii järjestää kaikenlaista teemaan kuuluvaa aktiviteettia. Työnkuvaan on kuulunut muun muassa ystävänpäiväkortin askartelua ja tarhan pulkkiin laitettiin urakalla uusia naruja, että saadaan hommat käyntiin. Siitä päästäänkin tähän päivään: oltiin pulkkamäessä ja laskemisen jälkeen oli kivaa kattoo kun muksut söi pulkassa kyrsää tyytyväisinä. Lounaalla oli toinen huvittava hetki, kun yritettiin saada 15 3-5vuotiasta tajuamaan, että jos on syöny yhden kokonaisen laskiaispullan niin se vastaa samaa asiaa kuin jos on syönyt kaksi puolikasta. Että voi tuntee ittensä välillä huonoks selittäjäks kun ne kattoo sua sellasella "mitä sää ny selität"-ilmeellä epäluulosena.


Ihan hyvät fiilikset kaikenkaikkiaan. Vähän sellanen kauhuisa olo, pelottaa että joku juttu kusee vielä. Vähäsen liikaa paineita nyt kasattu tähän kevääseen. Kai siitä osa on ihan itseaiheutettuakin. Kaikki on mennyt tähän asti hyvin, vielä pitäis jaksaa ponnistella muutamaan otteeseen. Huomiselle jättäminen ei oikein nyt oo se juttu. Huomenna menen ostamaan lisää c-vitamiinia.

torstai 18. lokakuuta 2012

Pinnatuoli ja omenapiirakka.

Syyslomaa kotikotona.





Pitkäaikainen haaveeni toteutui vihdoista viimein, kun kotikotona käydessä iskän kanssa kaivettiin hallin kätköistä esiin meidän vanhat pinnatuolit. Kaksi niitä oli siellä, toiset kaksi ja niihin kuuluva pyöreä pöytä kuulemma mummulla ja papalla mökillä. Tämä yksi Tampereelle mukaan päässyt hiottiin nopsaan ja sai uuden maalin pintaansa. Se on ollut uskollisesti mulla koulupöydän ääressä siihen aikaan kun aakkoset oli vielä vähän hakusessa. Tänään iskä kertoi, että ne on äitin kanssa ostanu ton pöytäryhmän siihen aikaan kun mun veli oli ihan pieni ja sillonkin käytettynä. Ikää siis ehkä yli 40vuottakin. Täähän on hei tosi ekolookista! Tuskin maltan odottaa, että joskus vielä nautiskelen verkkaista aamupalaa sen pöydän ääressä. Vaikka se onkin pyöreä. Tykkään myös, kun iskällä on autotallissa aina ihan hirvee kaaos päällä. Aina sieltä silti löytyy just se mitä sieltä hakee.

Pitkän aamiaisen ja tuunailujen jälkeen ruvettiin äitin kanssa ruoanlaittohommiin. Tehtiin ihanaa punajuuri-sinihomejuusto-kana-ananas(-riisi..unohtui toisesta padallisesta)-juttua ja se oli ihan mielettömän hyvää. Jälkkärinä oli omenapiirakkaa ja vaniljajätskiä. Illalla kävin Vilman kanssa höpöttämässä ja kouluhommissa auttamassa.






Tänään käytiin äitin kanssa kävelyllä ja päiväsaunassa. Ihana syysloma, vaikka vielä melkein puolet jäljellä. Huomenna Saila saapuu Helsingistä ja mennään Lost in Musicciin! 5/5

torstai 20. syyskuuta 2012

Retkipäivä

Harjotteluni yksi mieletön plussapuoli on torstaiset retket. Tänään lähdettiin bussilla Halimasjärvelle metsäretkelle. Kierrettiin järvi ja matkalla käveltiin pitkospuita (tunnetaan tästä lähin myös tikapuina ja jalkapuina) pitkin, väisteltiin puunjuuria, ihmeteltiin muurahaispesää ja käpyjen suomuja. Osuipa matkalle yksi vesisänkykin. Tärkeimpänä tietysti kiivettiin kalliolle mutusteleen eväitä, joiden perään reippaat retkeilijät ehtivät kysellä moneen kertaan. Hyvältä näytti maistuvan, juuri ja juuri jaksettiin hereillä kaksi bussimatkaa takasin päiväkodille. Innostuspiikin laskettua oli nukkarissa aika hiljasta porukkaa. Salassapitovelvollisuudesta johtuen retkueestamme ei ole kuvaa saatavilla, mutta nappasin taukopaikalta pikaisesti kuvan. Ilma suosi retkeilijöitä mainiosti.

Tuolla vois joskus käydä ihan vapaa-ajallakin vaikka vaan kuvailemassa. Kunnon eväät tietysti mukaan. Ja välihousut!


Kello oli jo vaikka mitä kun pääsin kotiin, mutta päätin yllättää itseni tekemällä lasagnea. Aika rasvapaukku se taitaa olla, suonet tukossa seuraavat päivät. Hyvää kumminkin mitä vähän maistelin. Lieden olis voinu pyyhkästä ennen tämmösen kuvan ottamista, mutta hei nyt on kyllä ihan aitoo fiilistä pelissä. Huomenna sitten hymyssäsuin saa nautiskella töissä lounasta ennenkö lähtee viikonlopun viettoon.



Pöh. 5.20 herätys taas aamusta. Tarvii mennä pötköttään. Öitä!

keskiviikko 19. syyskuuta 2012

Kokki kolmonen!

Päikkärien jälkeen oli vähän räjähtäny olo. Olin nukkunut hienosti suklaakarkin päällä ja se aiheutti vähän kaikenlaisia tuntemuksia. Kivasti kuitenkin virkosin kun kattelin Katsomosta kiinnostukseni herättäneen Hansin matkassa, jossa tällä kertaa kokki oli New Yorkissa. Lähtötilanne vailla vertaa, mutta ohjelma kyllä miellytti mua suuresti. Aika flirtti mies. Hansia voi katsella telkasta tai: täältä!

Olin perin tuohtunut (kateellinen) jakson houkuttelevuudesta, mutta ilokseni Sanni juuri väsäili herkkua. Sain sitten lohtumaistiaista, on ne vaan hyviä! Rasva ja siirappi on ystäviä, mikä on kyllä hyvä homma koska tää tuoksu todennäkösesti syövyttää hampaita jossain kolmoskerroksen paikkeilla asti.








jos vallan innostuit niin netti on varmana pullollaan hyviä kauralastu-reseptejä
veikkaan että nää on tehty soveltaen seuraavaa:

2,5 dl sokruu
2 dl kaurahiutaleita
2 dl vehnäjauhoo
1 tl leivinjauhetta
1 tl vaniliinisokruu
0,5 dl maitoo tai vettä
0,5 dl siirappii 
(ei todella haittaa jos menee enemmän..)
150 g voita
1 muna
rusinoitaki voi pistää tai mistä tykkää

Kuivat setit ensin ja sitten märät?! Tollasia pikkukasoja pellille ja viis minsaa 175C.
On nimittäin hyvää. Tää on siitä kiva ruokalaji, että ekan pellin jälkeen voi vielä vähä lisäillä jotain ainesta jos tuntuu että maku ei oo vielä ihan kohdallaan. Ite tykkään vaikka teen kanssa, vähän tasottaa sitä makeutta.



Vika kuva on lavastettu! Käskin pysyä paikallaan, että mun pokkari pysyy toiminnassa mukana! :D


Sanni lähti Klubille katteleen Yonaa, ite voisin vaikka ottaa rennosti loppuillan. Mun tarvis huomenna muistaa ostaa lippu lauantaiks sinne. Koulutehtävät painostaa takaraivossa, ehkä mä ryhdistäydyn myös niiden suhteen huomenna ja alan paahtamaan niitä ihan tosissani. Nyt sitä toimintaa!