Jossain vaiheessa mulla oli tosi selkee visio siitä, minkälaisista vaatteista, kengistä, laukuista ja koruista tykkään. Oli jonkinlainen punanen lanka siitä, mitä etsii shoppaillessaan ja mikä sopii minkäkin kanssa yhteen. Nykyisin, ehkä pyöreesti tän kuluneen vuoden ajan, on ihan täysi mysteeri mitä haluan. Edelleen tykkään selkeistä linjoista ja pääasissa aika tylsistä ja perinteisistä värimaailmoista, välillä on kiva vähän räväyttää jollain hullulla värillä ja isolla korulla, mutta siihen sen jää. Ehkä mua alkaa lähestymään joku ensikeväässä häämöttävä 25-vuoden kriisi. Kaipaan vaihtelua, haluaisin taas näyttää omasta mielestäni hyvältä edes siinä määrin mitä joskus on kyennyt ajattelemaan. Edes se, että tykkäisi niistä vaatteista jotka on pukenut päälleen. Eihän se ole mitään elämää, että ulos lähtemisen suuri kulmakivi on se, ettei mikään vaate tunnu eikä näytä hyvältä. Byääh. Tämänkin ongelman juuret on varmaan jääneet jonnekkin kaukaiselle pururadalle lenkkeily"harrastuksen" unohtumisen myötä. Mutta ei se voi ihan kokonaan olla sitäkään. Olisikohan ratkaisuna niin sanottu isolla kädellä siivoaminen? Olisiko eettisesti niin hirvittävän kammottavaa heittää surutta roskiin kaikki aikansa eläneet t-paidat sun muut vaatekappaleet, jotka tajuaa ostaneensa joskus lukioaikoina. Siitä on kuitenkin jo tovi vierähtänyt, eikä ne kulahtaneet rievut enää toimi kuin ehkä jonain lattianpesurättinä.
Alan pahankerran muistuttaa niitä nukkavieruja kotirouvia, joista homomiehet tekee kuumiksia naisten lifestyle-ohjelmissa. Huh. Haluaisin yllättää itseni olemalla väärässä tässä kohtaa!
Ongelmaa lisää ehkä myös se, etten tuolla kaupoilla oikein tahdo nähdä metsää puilta. Tai en oo nyt varma onko toi edes oikee sanonta, mutta iskee akuutti sokeus kun pääsee putiikkiin. Eihän se ole yhtään mun tapaista?! En löydä mitään, harvoin edes mikään vaatekappale pääsee sovituskoppiin asti. Yksi ongelma lienee se, että mulla on hyvin tarkka visio siitä, mikä näyttää hyvältä ja millasella ihmisellä pitäis olla tietynlainen vaate. Tietenkään tää ei koske muita ihmisiä joita katselen salaa kadehtien, mutta auta armias jossei joku vaate näytä mun ei-niin-siron ihmisen päällä siltä miltä pitäisi niin on taas koko elämä hetken pielessä.
Mulla on intohimo vaatteisiin. Jostain syystä en vaan enää koe, että se intohimo välittyis mun itseni kautta. Mieluummin selaan netistä nättejä kuvia ja mietin, että minkähän niistä 2007 vuonna ostamistaan purkautuvista ja reikäsistä paidoista vetäis huomenna päällensä ennenkö lähtee töihin. Hyi mua! En tykkää!
Tämmösiä kuvia fiilistelin tänään Stockholm Streetstyle-blogista. Nättejä likkoja, joilla on punanen lanka mun mielestä hyvin hallussa.
Onks kellään muulla yhtä vaikeeta elämää??




